Kaapit alkaa tyhjeneen, eteen tulee kaikenlaisia tavaroita, jotka pitää sisällään jos jonkinlaista muistoa.
Joitakin muistelen ilolla, jotkut taas tahtoisin unohtaa. En voi käsittää niitä kaikkia tunteita, jota jokin pieni runolappunen voi pitää sisällään. Jopa tyhjä korurasia sai minut muistelemaan..
Muistan asioita jotka luulin jo unohtaneeni. Pieni mökki ja surulliset laulun sanat..huh.
No..ei se laukku pysy pakattuna sattumalta. Niinhän se meni.
Toivon että moni muisto jäisi taakse muuton myötä. Ehkä edessä on jotain aivan uutta.
Viikonloppukin lähenee ja mp-messut. Pyöräkuume kasvaa saletisit messujen myötä ja toivonkin että kevät tulisi pian. Pääsisin taas paholaiseni kyytiin. Kesällä pakkaan reppuni ja lähden jonnekkin, ehkäpä ihan yksin. Se oikeastaan olisikin tarkoitus.