IRC-Galleria

Ystäväni totesi minulle jokin aika sitten että "Sulla muuttuu nyt kaikki!" Harvinaisen totta.
Muuttui osoite, muuttui puhelinnumero, muuttui elämäntyyli, muuttui asenne.. olen kokenut paljon niin henkisiä kuin fyysisiäkin muutoksia. Ja jälleen kerran näiden muutoksien kautta tunnen itseni paljon eheämmäksi.

Olen kokenut myös muutoksen kun huomasin että voin jälleen rakastaa, vaikka vain hetken. Mutta huomasin että pystyn siihen. Ikäväkseni ihastumiseni ei mennyt sen pidemmälle, mutta ainakin sain huomata että vaikka tunteet olisi kuinka kuolleet ja sitä kuinka luulisi olevan kivestä tehty ja ettei koskaan voisi enään rakastaa.. niin se kaikki on ollut vain hetkellistä, haavojen parantumista.

Sanotaan että "aika kultaa muistot", ja niin on todellakin käynyt. Ne asiat, jotka kivettivät aikoinaan sydämeni, ovat nyt jo unohtuneet (vain. 2 vuoden jälkeen) ja huomaan taas osaavani antaa ja vastaanottaa rakkautta. Tämä yllätysuutinen onkin ilostuttanut minua sen verran, että olen jälleen valmiimpi uusiin haasteisiin, ja todellakin olen valmis myös uuteen suhteeseen. Elämä on sitten JÄNNÄ juttu. sitä se todellakin on.

Pienetkin päätöksemme vaikuttavat meihin, eikä koskaan voi ennalta arvata kuinka lopulta tulee käymään. Yllättäviäkin asioita tulee eteemme joka päivä, koitamme selvitä niistä parhaimmalla tietämällämme tavalla. Toisinaan epäonnistumme, toisinaan teemme oikeita valintoja ja selviydymme voittajana. Tärkeintä on kuitenkin se, että selviämme ja että vierellämme on ihmisiä jotka välittävät meistä, jotka auttavat tarvittaesa ja jotka haluavat jakaa kokemuksensa kanssamme.
Ystävyys, perhe ja parisuhteet ovat tärkeitä tekijöitä elämässä. Ilman läheisiämme emme olisi sitä mitä olemme.

Eräs asia, jota olen myös miettinyt lähiaikoina on rohkeus. Sitä, että uskaltaa toimia spontaanisti, ikäväkseni olen huomannut että lähelläni on ihmisiä jotka tuntuvat pelkäävän elämää. Miksi? Elämmehän vain kerran, hukatut mahdollisuudet ja tilaisuudet eivät koskaan tule takaisin. Olemme nuoriakin vain kerran, eikä sitäkään saa koskaan takaisin, miksi siis pelätä? Miksi pitäisi pelätä aloittaa uutta suhdetta? Siksi että pelkää sydämen särkyvän? entä jos se ei särykään? Entä jos juuri SE suhde olisikin se mikä kestäisi lopunelämän?

Miksi antaa pelon vaikuttaa niin, että se estää ihmistä elämästä kunnolla ja nauttien ympäröivästä maailmasta? Miksi antaa vanhojen pelkojen aiheuttaa sen että ei uskalla tarttua härkää sarvista ja tehdä juuri niin, kuin sillä hetkellä tuntuu?

Maailma on täynnä mahdollisuuksia, tietenkin ymmärrän että esimerkiksi opiskelijoilla on raha hyvinkin rajoittava tekijä, mutta monista iloista voi nauttia ihan ilmaiseksikin.

Muutoksista ja toisaalta muutoksienpelosta taasen olen miettinyt, että kun on taas ihmisiä jotka pelkäävät tehdä isoja päätöksiä elämässään, pelkäävät elämänlaadun muuttumista.
Suuret päätökset ovat tärkeitä, eikä niitä tulisi tehdä koskaan hetken mielijohteessa, mutta jos henkilö on kärsinyt päätöksen tekemisen kanssa jo pitkän ajan (muutaman vuoden) niin eikö olisi jo aika vain tehdä päätös ja pysyä siinä? Miksi ei voi osata arvostaa itseään sen verran että tajuaisi ansaitsevansa jotain paljon enemmän? jotain parempaa? jotain pysyvämpää? Rakas ystäväni.. voi kunpa voisin auttaa sinua.


<3