IRC-Galleria

Meni sitten viime viikko aika pitkälti sairastellessa kotosalla, mulla olis pitänyt olla töitä. Mutta enhän mä mihinkään kyennyt menemään.
Torstaihin mennessä aloin olemaan paranemaan päin, joten lähdin kämppikseni kanssa Turkuun päin moikkaamaan hänen sukulaisiaan ja visiteeraamaan Turun messuilla. Ihan jees mesta se Turku, mut, ei ollu oikein mun kaupunki. jotenkin se vaikutti mun mielestä vähän samanlaiselta, kun jotkut itäblokin laitakaupungit. Mutta, ehkä Turkuun pitää sopeutua ajan ja mielenkiinnon kanssa.

Mutta oli kuitenkin ihan hassu reissu se, löydettiin myös Punanaamiosta Naamajaisiimme ( jotka on siis 1.9, tervetuloa) kostyymit, että on sitten sekin asia vähemmän murehdittavana.
Turusta lähdettiin ajamaan perjantaina päivällä takaisin Riksuun, jossa nopea pakkaaminen ja suunta kohti Valkealaa, Puhjonrantaa ja TROL:n koulutusta.

Oltiin perillä ehkä joskus.. about kymmenen aikoihin. Pe ilta meni leppoisasti tuttujen kanssa höpötellessä,grillaillessa ja muutaman siiderin nauttiessa. La itse koulutus, saunomista, grillaamista lisää ja "muumilimsan"juontia. Tuli myös laulettua sen verran, että tuntee sen kyllä kurkussa. sattuu! Haikeana mietittiin ystäväni Elinan kanssa sitä, että kyseessä oli viimeinen TROL-koulutuksemme. Olemme kummatkin lopettamassa opiskelija-aktiivi toimintaa, ja koska olemme kummatkin niin pitkään olleet näissä kuvioissa kiinni, on tällöin lopettaminenkin hankalaa ja hyvin sydäntä riipaisevaa. Onneksi, olen löytänyt itselleni jo uuden aktiivi toiminta paikan tuolta assyjen puolelta, mutta mitäs me ellulle keksittäisiin? :)

Huoh, ehkä en vielä murehdi tulevia, on tässäkin ajassa ja hetkessä tarpeeksi murehdittavaa.
Paljon ajatuksia, irrallaan olevia palasia, joista on vaikea saada otetta, jotka on vaikea kasata yhteen. En ole enään varma mitä haluan elämältä, en ole varma mitä etsin. Uskon kuitenkin, että kun löydän sen, niin tiedän sen todeksi. Sitä hetkeä ja tunnetta odotellessa, tuudittaudun ajatukseen, että huomenna on kaikki oleva paremmin. <3


Laura

Assembly Summer 2007 on ohitse. Sunnuntaina pistettiin valot takas päälle ja alettiin siivoaminen.
Huh! miten voikaan, että tuohon aikaan mahtui niin paljon mahtaia ihmisiä, uusia kokemuksia hauskoja vitsejä, työtä, hikeä, iloa ja surua. Tapahtui legendaarisuuksia.. Kuten koko Ville Suominen-jupakka. Pahoitteluni Villelle. Tosin, myönnettäköön että jotkut remix versiot ville.mp3:sta on ollut aika mukaansa tempaavia.
(toim. huom. jos et tiedä kuka/mikä/mitä Ville Suominen on, niin googleta jos kiinnostaa, en ala sitä käymään tässä enään lävitse sen enempää, tosin mainittakoon, että villeen liittyvät slaidit ovat kuuluisimmat slaidit jotka koskaan olen tehnyt tai tulen tekemään)

Tapahtuma meni itsessään aivan liian nopeasti ohitse, tuntuu siltä, että minulta jäi paljon kokematta ja näkemättä. Toisaalta, vietinkin melkein koko ajan aikani työpisteessäni sali-av:ssa, en osannut olla muualla, enkä toisaalta halunnutkaan siitä lähteä. Siellä oli hyvä olla, ihanien ihmisten keskellä. Työskentely myös tiimimme kanssa oli hyvin mutkatonta ja helppoa. .. ainakin sen jälkeen, kun pääsimme yhteisymmärrykseen työvuoroista. ;)

Aivan mahtavia compoja oli esillä tänä vuonna! ja ne suurimmat ja odotetuimmat: 64k-kompo ja Demo-kompo varsinkin, niiden entryt olivat aivan vertaansa vailla! Pahoitteluni koko sali-av:n puolesta, että Demo-kompo oli myöhässä öh.. köh... hieman. mutta meillä taisi olla hieman, pahaa karmaa mukana siinä vaiheessa kun tajuttiin että nettiyhteys on rikki, edittikone on rikki, pa-kamat pitää buutata.jne... huoh... no mutta, onneksi meidän tiimissä oli AIVAN mielettömän hyviä tyyppejä jotka osas hommansa ja vielä paljon ekstraa siihen päälle, ihmisiä, jotka osasi ratkasta ongelmat. <3 paljon kunniaa ja arvostusta teille pojat!

Viimeisenkin kompon jälkeen, suurinosa orgeistakin painui nukkumaan. Mutta minä ja Tiina jäätiin yövuoroon valvomaan ja vahtimaan tilanteita.
Areenalla nähtiin yön aikana Omena kompo (joka oli meidän järjestämä, kaikkia pyydettiin lataamaan "olen omena" koneelleensa ja soittamaan sitä samaan aikaan),
letkajenkka (hetken mielijohteesta kävijöiden oma idea, jo perinteeksi muodostunut la-su yön letkis, joka oli parhaimmillaan LIIAN pitkä. tuubessa oli letkasta videomatskuu,( sali-av pahoittelee, että emme ehtineet löytämään mistään siihen hätään musiikkia.. ensi vuodeksi hommaan sen paikalle vaikka mikä tulisi!)
Yön aikana oli myös mielenkiintoinen juoksukilpailu erään pojan ja secun miesten kesken, secut voitti. Soitimme myös muutaman toive biisin, sekä eräät nuoret toivat minulle esitettäväksi ison julisteen jossa oli 250 allekirjoitusta partyvierailta, jossa vedottiin siihen että nuorten ystävä lopettaisi röyhtäilyn. Tämä esitettiin kahden sliden osiona screenillä.

Pääsin nukkumaan sunnuntaina kymmenen aikoihin, heräsin kolmen aikoihin ja purkaminen alkoi neljän jälkeen. Purku oli meidän osalta valmis kymmenen aikoihin, jonka jälkeen siirryimme ravintolaan helsingin keskustaan ja otimme tuoppia hyvässä seurassa ja lasia nostellen ja toisiamme kehuen ja mokille nauraen. Viikon työt ja kiireet ja stressaaminen oli ohi. Haikeana katsoin pöytä seuruettamme ja mietin, että on vielä puoli vuotta kunnes saan tehdä heidän kanssaan taas hetken ajan yhdessä töitä. Toivottavasti löydämme yhteistä aikaa jossain muissakin merkeissä. Assy 07 oli loistava tapahtuma! :) Minulla oli todella hauskaa, toivottavasti myös muillakin! Nähdään Winttereillä... tai vuoden päästä Summereilla! o/

<3 Clara/Sali-AV

Sain nukuttua hyvin. Kiitos hjalliksen sisustajille, jotka on asentanut nuo sohvat tuohon yhteen tilaan jossa olemme saaneet nukkua. hyvät on sohvat. :)

Tapahtuma on mennyt yli puolivälin ja ainakin itselläni alkaa tulemaan jo vähän haikea fiilis.. Tämä ilta, tosin tuo vielä paljon haasteita tullessaan. Mutta niiden aika ei ole ihan vielä.

Eilen illalla pääsin ohjaamaan Oldskool kompot, which was more than nice! Ne meni tosi hyvin, ja olin hyvin ylpeä tiimistämme joka toimi todella hyvin yksiin. Kiitos äänimiehelle, editille, scalaajalle.. jne.

jep jep, mutta täytynee herätellä tässä vähän itseään lisää, ja sitten lähteä tekemään uusia projekteja. .. ei ole vähään aikaan kuulunutkaan "olen omena" - biisiä lähestyviltä.. voisiko joku soittaa sitä vähän paremmista popeista?? kiitos.


jep jep.. tää liikkuu taas.


<3 Clara

Parin päivän työ alkaa olemaan lopuillaan täällä Hartwalilla.
Viimeisiä testauksia vaille valmis. Ja jos winttereillä luulin että mikin pito lavalla oli "hieman" omituinen työ, niin tilanne kyllä korjattiin äsken, kun pääsin seisomaan lavalle siksi aikaa kun spotlightit asetettiin asemiinsa. :)

Olen nyt saanut kuulla muutamalta tutulta vähän kuittailua siitä, että kuulemma olen liikaa puhunut tästä tapahtumasta ja siihen liittyvistä asioista. Ilmeisesti jopa niin paljon, että heitä vähän hymyillyttää ja naureskelee tuolla kylänraiteilla. :) Naureskelkoon, jos eivät voi ymmärtää että jokin asia voi ihmiselle olla tärkeä ja siitä haluaa puhua, niin onpa kumma juttu.. aikuiset ihmiset. Tästä eräänlaisesta konfliktista tuli mieleeni myös se, että kuinka ihmiset voivat välillä olla hyvin tunteettomia ja eivät ymmärrä että niin se metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.

Eräs läheinen ystäväni, jolle tykkään avautua (ja haluaisin jakaa enemmänkin asioitani hänen kanssaan) ei ole "kuuntelija" ihminen. Hän aina olettaa, että minä kuuntelen hänen ongelmiaan ja reagoin hänen tarinoihinsa.. (huolimatta siitä, kuinka moneen otteeseen olisin tarinat kuullu tai kuinka aihe ei minua voisi vähempää kiinnostaa).. mutta jos minä haluan hänelle kertoa päivästäni, tai asioista jotka ovat minua mietittänyt, niin hän vaihtaa puheenaihetta tai tekee jotain muita asioita samalla kun puhun hänelle. Tämä käytös loukkaa minua, ja tuo välillä minulle tunteen, että en jaksa edes keskustella hänen kanssaan niin usein. Kyse ei ole siitä, että meillä olisi huonot välit tai että emme olisi hyviä ystäviä, kyse on siitä, että hän on vain yksinkertaisesti ihminen joka ei kykene iloitsemaan muitten puolesta tai tuomaan esille omaa näkemystään asioista joista ei ole varmaa kokemuspohjaa.

Haluaisin auttaa ystävääni, opettaa hänelle kuinka tulla sosiaalliseksi, auttaa häntä ymmärtämään että muutkin ihmiset tulee ottaa vastaan ymmärtäväisin mielin.
Entinen "anoppini" aikanaan sanoi minulle "Laura, kaikista ihmisistä ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen." Ja mielestäni hän oli oikeassa. On todellakin ihmisiä, joiden kanssa ei vain yksinkertaisesti henkilökemiat osu yhteen, mutta ei se tarkoita sitä, että heille pitäisi olla töykeä tai että heidät tulisi kokonaan unohtaa ja kääntää heille selkänsä. Kyllä heillekin voi hymyillä ja olla ystävällinen. Myös näiden elämänohjeiden, joiden mukaan haluan elää, tuo minulle usein paljon huonoa mieltä, kun en voi aina käsittää sitä, miksi muut ihmiset eivät tajua asiaa samalta kannalta kanssani(?)

Olisi tietenkin liikaa odotettu ja vaadittu, että kaikki toimisi samalla tavalla. Mutta eikö tämäkin olisi aihe, johon olisi kuitenkin hyvä pyrkiä? Eikö olisi kaikille paljon helpompaa ja mukavampaa, jos asiat osattaisiin käydä läpi niiden oikeilla nimillä? ja kuinka voisi iloisesti tervehtiä toista vastaantullessa, kun kääntää päätä ja teeskennellä että ei ole toista ihmistä huomannutkaan?

Yhden muunkin huomion tein vähä aika sitten kun tapasin erään tutun, jonka kanssa oli hetki aikanaan, joka oli ehkä hieman enemmän kuin ystävyyttä. Emme olleet tavanneet vähään aikaan ja kun tapasimme niin hän sanoi nopean "moi":n ja meni ohitse (toisaalta, hänellä ehkä oli kiire. mutta mielestäni tämä tervehdys ei ollut ehkä sitä mitä olisin ajatellut sen olevan) Myöhemmin sinä päivänä, törmäsimme toisiimme uudemman kerran, kummallakaan ei ollut kiirettä ja jäimme "juttelemaan", tosin, tämäkin hetki oli lähinnä hieman kiusallinen, kun kummallakaan ei ollut mitään sanottavaa toisilleen. Miten onkin mahdollista, että ihmiset, jotka ennen olivat läheisiä toisilleen, niin heillä ei pian olekaan enään mitään keskusteltavaa(?). Tämä ilmiö, on mielestäni aika pelottava.

Huoh, minulla on selvästi ollut liikaa vapaata aikaa tänään, kun olen ehtinyt miettimään taas näin isoja asioita. :)
... Nälkä alkaa tulemaan ja ehkä hieman väsyttääkin.. lupasin Tatulle ja Matiakselle, että menen tänä yönä nukkumaan kunnon yöunet. Täytynee pitää lupauksesta kiinni. :) Mutta ei ihan vielä.. menen siis tekemään löytöretken orgin cateringin puolelle.

kauniita unia kaikille ja huomenna (tai siis tänään) Areenalle tuleville vieraille ISO Tervetuloa. Toivottavasti viihdytte! :)


<3 ylpeä AsmOrgin ja Livecrewn jäsen.

Hip hei! Terveisiä Areenalta. Täällä on tullut palloiltua nyt kuutisen tuntia ja kivvaa on ollut.
Rakentelu meneillään, tosin odotellaan vielä tuon Tumun kanssa meidän scala-koneita.. joten, nyt voi ottaa vaikka vähän rennommin ja irssailla tässä välissä.

Harmittaa, kun ei omista digikameraa niin ei voi näyttää näitä erivaiheita mitä tässä rakentelussa on, ehkä ulkopuolisetkin sitten ymmärtäisivät vähän paremmin sitä, millainen työvoima on tämän tapahtuman rakentamisessa takana.

Huomenna on luvassa taas enemmän rakentelua ja ohjaamisen harjoittelua. hardly can't wait. :)

Oli myös hassua tavata muutama tuttu jo nyt täältä orgin puolelta, jotka aiemmin on vain tiennyt irkistä. :D hih. alan olemaan ehkä oikeasti hieman nörtti... tai siis, riippuu tietty siitä että miten "nörtti" määritellään.

Itse olen aina mieltänyt "nörtiksi" ihmisen, jonka sosiaalliset suhteet on verkossa ja muutenkin elämä on siirtynyt enemmän tietokoneiden ihmeelliseen maailmaan, unohtaen ympärillä pyörivän oikean maailman...

...ja kiitos tästä kaikesta nörttiydestäni taitaa mennä isälleni, joka aikanaan osti minulle ensimmäisen tietokoneeni! Siihen aikaan Windows 3.0 oli iso juttu, ja muistia koneessa ei ollut juuri laisinkaan (ainakaan nykyisiin kapasiteetteihin verrattuna) ja pelitkin oli kivasti jotain DOS-versioita. ah. se oli sitä aikaa. Niin! ja isältänihän me myös saimme ensimmäisen "kannettavankin" tietokoneen, joka oli mallia PAINAVA ja jonka näyttö oli söpön oranssi.
Pienillä heiveröisillä käsillä jaksoin raskaan salkun juuri ja juuri nostaa sängyn alta ehkä sängyn päälle. Oli erikivaa pelata pasianssia sängyllä maaten, ei ole kyllä paljon asiat muuttunut niistä ajoista, edelleen harrastan samaa :D

Ootteko muuten koskaan kokenut tyhjää Hartwall Areenaa, jossa soi täysillä Nightwish:in Ghost Love Score? .. niin, olisittepa ollut täällä. almost same as real thing. just almost.

jeps, kärppä kuittaa, mutta vain hetkeksi. :)

<3

Nukkumaan menin ennen yhdeksää ja heräsin sateen aiheuttamaan rapinaan ja ropseeseen kolmen aikoihin, sen jälkeen unta ei enään tullutkaan. Loppuyö meni mukavasti Harryn ja kavereiden seurassa. jos vaikka tekisi aamupalaa, ja alkaisi henkisesti valmistautumaan tähän päivään. ;D


countdown: Areenalle aikaa jäljellä: 5 h 15 min.


jännitys tiivistyy..

Kassit on nyt pakattu.. ja niitä on taas yllättävän paljon.
Kysymys kuuluukin, kuinka helvetissä saan roudattua kamat junalle ja areenalle? huoh.

Koska olen nainen, on väistämätöntä että mukana on useampi vaatekerta (joista puoliakaan en kuitenkaan käytä) ja on myös väistämätöntä että mukana on paljon sälää, jolla tuskin teen yhtään mitään "varmuuden vuoksi kuitenkin". argh. Olisi ihanaa, jos osaisi lähteä reissuun vain hammasharja ja lompakko mukana ja katsoa mitä tuleman pitää. No such luck.

Tavaraa on siis liikaa, joudun ehkä pestaamaan itselleni kantojuhdan huomiseksi. :)

Menen ehkä siis ajoissa nukkumaan, että jaksan huomenna olla pirteä ja iloinen, jännityksellä odotan mitä huominen tuo tullessaan ja kuinka ihanaa on taas nähdä tuttuja naamoja Hartwall Areenan käytävillä.

Countdown alkakoon, huomenna klo.12.00 pitäisi olla siis areenalla, siihen on 16h aikaa. \o/

Päivityksiä rakentamisesta ja tapahtumasta seuraa myöhemmin, nyt hampaiden pesulle ja unimaille.

<3 Laura

Assembly Summer 2007 lähenee \o/
Tiistaina on muutto Hartwall Areenalle. Nyt kun se on melkein jo täällä, niin melkein jo toivon ettei se ihan vielä tulisikaan. Koska itse tapahtumaviikko menee niin nopeasti, että jää melkein vain huonomieli siitä että se onkin jo ohitse. Voi kun aika menisi vähän hitammin.

Huomaan että en ole ehtinyt edes miettimään, että mitä pitäisi ottaa mukaan, saatikka että olisin pessyt vaatteita tms. Huoh. huomenna on ehkä aloitettava pakkaaminen ja asioiden järjestäminen, jotta voin hyvillä mielin olla poissa koko ensi viikon.

-silmälaput -check!
-korvatulpat -check!
-makuupussi
-makuualusta
-vaatteita
-pesuaineita
-tietokone
-potkulauta
...... koko pieni maailmani.. hitto.. mulla on mun mp3 soitin vieläkin hukassa.
Missäköhän välissä ehtisin senkin etsiä mukaan otettavaksi (?)

Tässä se taas nähtiin, luulin olevani ajoissa liikenteessä, ja nyt huomaankin että olen melkein myöhässä. :D cest la vié

Sain sitten eilen illalla yhdeksän aikoihin neronleimauksen.
"Lähdetääs vaimo hesaan jonottamaan uusinta Harry Potter kirjaa!"
Pienen suostuttelun jälkeen sain vaimon innostumaan ajatuksesta.
Puolituntia ajatuksen saannin jälkeen olimme jo junassa matkalla Helsinkiin.

Tyhmät blondit oli selvästi taas liikenteessä, koska olimme siinä harhaluulossa että myynti hesassa alkaa jo 02.00. Voi kunka väärässä taas oltiinkaan!
Jonossa selvisi aika pian että myynti alkaisikin vasta 07.00 joten ei muuta kuin odottamaan.
Saimme pian uusia tuttavuuksiakin jonosta, joiden seurassa aika meni hieman nopeammin korttia pelaten ja huonojen vitsien merkeissä.

Täytynee myöntää että oli elämäni ensimmäinen (ja ehkä viimeinen) pitkä jonotus.
Ne muutamat tunnit siinä kahden-neljän aikaan aamuyöstä oli ehkä ne tuskaisimmat, mutta aamua kohden alkoi olo jo hieman helpottaa.. kunnes väsymys horkka iski päälle.. yöh. :P sitten ei ollut enään niin kivaa.

Jonotus kuitenkin palkittiin 06.59.50 kun viimeiset 10sek laskettiin isolla joukolla ennen ovien avausta ja myymälään sisään pääsyä (joka oli siis se Aleksanterinkadun suomalainen). Ensimmäiset joukossa päästiin sisään haalimaan kirjat ja tiskin kautta ulos.
Ai niin! ja tietenkin täytyy mainita se, että vaimohan meni ja voitti arvonnassa lahjakortin jolla sai oman kirjansa (Puoliverinen Prinssi) ilmaiseksi! Lahjakortteja tosiaan arvottiin kaksi kpl tunnissa klo.0200 lähtien. että aika hyvin, etten sanoisi. :)

Yön aikana kului n.3 kuppia kahvia, 2 siideriä, ranskalaiset sekä purkkaa ja tupakkaa (liikaa).
Kirjan saannin jälkeen suunnistimme assalle, otettiin aamupalat Baquetesta ja hyppäsimme junaan.. ja nyt siis kotona... voi ihanuutta! taidan ehkä mennä nukkumaan ja herätä joskus, tosi myöhään ja jatkaa Deathly Hallowsin lukua sitten.. älkää spoilatko mulle kirjaa.. pliis. :)


Kokemushan se oli tämäkin.. :) katsotaan mitä sitten taas seuraavaksi keksisi tuon vaimon päänmenoksi. ;)


<3 Laura

Takana on kahden vuorokauden valvomisputki.
ja viimeisen 22 tuntia pyhitin Live Earth -tapahtumalle. Konsertti maratooni alkoi lauantaina aamulla klo.11 ja päättyi tänään aamulla klo.9.00.
Musiikki ja sen yleiskansallinen voima ja kieli puhutteli minua ja n. miljardia muuta tapahtumaa seuraavaa ihmistä. Saimme perheen kanssa monia mielenkiintoisia keskusteluita ja väittelyitä aikaiseksi tapahtuman aiheisiin liittyen ja lopputuloksena oli pakostakin olo, että tajuaa taas vähän paremmin ympäröivää maailmaa, historiaa ja tulevaisuuden realiteetteja.
Vaikka olenkin elänyt jo mahdollisimman luontoystävällisesti jo melkein vuosikymmenen ajan, niin silti pakostakin tuli olo, että en ole tehnyt tarpeeksi. Mietin, että mikä olisi tarpeeksi? ja milloin mennään jo sen rajan yli?

Aloin myös miettimään ihmisiä ympärilläni. Tunnen hyvin paljon erilaisia ihmisiä. Toiset ovat avoimempia muutoksille kuin toiset. Nämä hieman "tapoihin pinttyneet"- tyypit mietityttivät minua eniten. Olisivatko he valmiita tekemään muutoksia elämässään, jotka vaikeuttaisivat hieman heidän jokapäiväistä elämää, mutta toisaalta säästäisi ja pelastaisi luontoa?
Tulin tulokseen, että ihmisiä on niin erilaisia, ja ne kaikista jäärimmät on kuitenkin semmoisia ihmisiä, että he eivät kyllä tee mitään mikä ei tunnu mieleiseltä. Tämä ajatus sai minut surulliseksi, koska tajusin, että tein mitä tahansa niin maailmassa on aina ihmisiä jotka viittaavat kintaalla yhteisen suuremman asian hyväksi. He eivät viitsi vaivaantua.

Ohjelmasta jääkarhuveljekset Bob ja Harry jäivät surullisesti mieleeni. heidän epätoivoinen etsintä kunnon jäätikön perässä tai kun he yrittivät etsiä tyttöystävää. :( Tasan ei mene nallekarkit. Jääkarhukamuja kävi pakostakin hieman sääliksi.
Ehkä voin luopua monista pienistä asioista, jotka helpottavat elämääni jos sillä on vaikutusta asioihin. Voin tehdä sen ilomielin, niin itseni kuin muidenkin puolesta. :)

Jos et seurannut Live Earth tapahtumaa livenä YLE Extralta, et tiedä mitä menetit!
Kehotan tarkkailemaan televisiota ja katsastamaan tapahtuman koosteen ja uusinnan.
Kehotan myös miettimään itsekseen, että onko olemassa jotain pientä asiaa jolla voisi parantaa ympäröivää maailmaa?
"Leikittäisiinkö sellaista leikkiä että, koitetaan tehdä pieniä kivoja asioita luonnon hyväksi?"

22h oli pitkä mutta erittäin antoisa maratooni. ;) mainittakoon että veljet sammahtivat hyvissä ajoin ennen loppua. Tällaisia tempauksia saisi olla enemmänkin.

*ylpeä itsestään että jaksoi maratoonin alusta loppuun*

<3 Vihreä Laura