Se iloinen ihana tunne kun olet joutunut kouluun kipeänä metsäretkelle ja rämpimään soissa, koska muuten menee kurssi kesken. Ja sitten kiireellä ajamaan sateessa kämpille ja tiskaamaan ja vaihtamaan vaatteet ja tekemään sata muuta asiaa alle tuntiin että ehtisi 16:10 bussiin. Koska jos sillä ei lähde niin myöhästyy töistä. Kinolle myymään lippuja! Sinne iskä muilutti. Koska itse on järkkärinä jossakin kuusessa koko viikonlopun äidin kanssa!
No ei siinä mitään. Helppoa työtä ja hyvä kuva.
Kotona ei ole ketään. Ei niin ketään. Ei ainuttakaan älyllistä olentoa.
Ei edes sitä saakelin pikkuveljeä.
Jonka ehkä pitäisi pitää kännykkä auki, että sen saa kiinni eikä joutuisi huolehtimaan sen hengissäolemisesta ja olinpaikasta. JA SIITÄ ONKO SILLÄ AVAIMET!
Koska jos edellämainituista olisi tietoa menisin Monttuun ja joisin hieman. Ihan pieneen hiprakkaan vain. Että vähän olisi parempi olo tässä. Mutta kun ei.
Jääkaapissa kaksi Mojito-lonkeroa.
Perkele.
Vuodatus loppuu tähän.
Heta minut yksinäisyydeltä pelastakoon. Kaikki kiitokseni ja kumarukseni Hetsulle.