Perjantaina ei tapahtunut oikeastaan mitään kertomisen arvoista. Eilen sitten kävin uimassa ja uinkin kilometrin ja sitten oli illalla hartiat kipeenä ja on kyllä vähän vieläkin. Illalla sitten olin kotona vaan kiltisti ja katsoin telkkaria ja pyörin vaan netissä.
Mutta nyt tähän hetkeen ja siihen miksi kirjoitan. Välillä on ollut jo ihan normaali olo ja tuntunut jopa ihan hyvältä. Sitten on näitä hetkiä, kun päässä on vain ihania muistoja, asioita joita on ikävä ja ihminen jota on ikävä. Kaikki tuntuu niin kamalan raskaalta. Voimia ei tunnu olevan ollenkaan ja kauheasti väsyttää koko ajan, vaikka on nukkunut ihan hyvin, toisaalta ehkä nukkunut liiankin hyvin. Oikeastaan tekisi mieli vaan itkeä, mutta ei sekään edes onnistu. Jos sitä vain ottaisi tirsat tai jotain ja sitten... en tiedä.