Kesä on kyllä niin ihanaa aikaa, kun linnut laulaa ja aurinko paistaa ja joka nurkan takana odottaa masennus. Joka ainoa asia tuntuu taas masentavan ja joka ainoa asia sattuu niin perkeleesti. Välillä on ihan hyviäkin hetkiä, mutta vaan välillä ja nekin on turhan lyhyitä. Mikään muu vuodenaika ei saa tätä aina, mutta kesä tuntuu saavan vuosi vuodelta uudelleen ja uudelleen. Kyllähän muinakin vuodenaikoina masentaa, mutta ei koskaan näin. Tiedä sitten mikä tässä kesässä saa tämän aikaan. Tekis mieli vaan työntää pää hiekkaan, niinku strutsit(tiiän, että ne ei tee sitä oikeesti). Ihmisistäkin tuntuu olevan hauskaa vitsailla toisen huonolla ololla, mutta hyvä niille sitten...
ei nyt kyllä jaksa kirjoittaa edes enempää.. voimat loppu.