IRC-Galleria

mm. ihmisiä. muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Nii ja tietenki elämää.. *angstviil*

Annan sinulle mahdollisuuden sanoa YHDEN sanan. Se on viimeinen sana mitä voit minulle koskaan sanoa. Sen jälkeen et voi sanoa minulle mitään, koskaan.
Minkä sanan sinä sanoisit?

Vastauksesi jälkeen kopio tämä omaan päiväkirjaasi, ja katso mitä muut sinulle sanoisivat.

Minä olen tyttö, joka potkaistiin pois kotoaan, koska tunnustin äidilleni olevani lesbo.
Minä olen prostituoitu, joka työskentelee kaduilla, koska kukaan ei ota töihin transseksuaalista naista.
Minä olen sisar, joka puolustaa homoveljeään piinallisten, kyynelten täyttämien öiden läpi.
Me olemme vanhemmat, jotka hautasivat tyttärensä kauan ennen hänen aikaansa.
Minä olen mies, joka kuoli yksin sairaalassa, koska kumppaniani, jonka kanssa olin ollut kaksikymmentäseitsemän vuotta, ei päästetty huoneeseen.
Minä olen ottolapsi, joka herää painajaisiin, joissa minut viedään pois kahden isäni luota, jotka ovat ainoa rakastava perhe, joka minulla on ikinä ollut. Toivon, että he voisivat adoptoida minut.
Minä olen yksi onnekkaista, luulisin. Selvisin hyökkäyksestä, joka jätti minut koomaan kolmeksi viikoksi ja vain vuoden päästä pystyn luultavasti kävelemään taas.
Minä en ole yksi onnekkaista. Tapoin itseni vain viikkoja ennen lukiosta valmistumista. Taakka oli yksinkertaisesti liian raskas kantaa.
Me olemme pari, jotka saivat kiinteistönvälittäjän kannoilleen, kun hän sai selville, että halusimme vuokrata yksimakuuhuoneisen asunnon kahdelle miehelle.
Minä olen henkilö, joka ei ikinä tiedä kumpaa vessaa minun pitäisi käyttää, jos haluan välttää henkilökunnan kutsumisen paikalle.
Minä olen äiti, joka ei saa edes tavata synnyttämiäni, hoitamiani ja kasvattamiani lapsia. Tuomioistuin sanoo, että olen epäsopiva äidiksi, koska asun nykyään toisen naisen kanssa.
Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jonka tukijärjestelmä yhtäkkiä viileni ja etääntyi saatuaan selville pahoinpitelevän kumppanini olevan myös nainen.
Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jolla ei ole tukijärjestelmää, jonka puoleen kääntyä, koska olen miespuolinen.
Minä olen isä, joka ei ole koskaan halannut poikaansa, koska minut kasvatettiin pelkäämään kiintymyksen osoittamista toisia miehiä kohtaan.
Minä olen kotitalousopettaja, joka halusi aina opettaa liikuntaa, kunnes kuuli vain lesbojen tekevän sitä.
Minä olen mies, joka kuoli lääkärien lakattua hoitamasta minua heti, kun he saivat selville minun olevan transseksuaali.
Minä olen henkilö, joka tuntee syyllisyyttä, koska uskoisin voivani olla paljon parempi ihminen, jos minun ei aina tarvitsisi välittää yhteiskunnan minua kohtaan osoittamasta vihasta.
Minä olen mies, joka lakkasi käymästä kirkossa, ei koska en usko, vaan koska sen ovet suljettiin minun kaltaisiltani.
Minä olen henkilö, jonka täytyy piilotella sitä, mitä tämä maailma tarvitsee eniten: rakkautta.

Ole kiltti ja postita tämä edelleen, jos uskot homofobian olevan väärin.

Olipas taas sellanen ilta, että oksat pois ja heikot pois tieltä, tai ainakin jotain siihen suuntaan.

Oli kyllä ihan hiton hauska ilta, vaikka tulikin oltua selvinpäin. Uskalla ees ajatella, että mitä tuostakin illasta ois tullu, jos ois vielä ollu kännissä.

Kerron lyhyesti muutamia tapahtumia illalta:
Suutelin kaverin kanssa(poika)
Kaveri ja sen serkku suuteli(poikia molemmat)
Suutelin samaan aikaan kaveria ja sen serkkua :--DDD
Pääsinpä suutelemaan nätin tytönki kanssa :D
Sitten iltaan sisältyi pientä hiplailua ja muuta vastaavaa
Kaveri puri mulle fritsun käteen ja vähän myöhemmin se puras mua vielä reidestäki.

Olihan tuolla hevimestassa noita törkeitä homoja :---DDDDD

Saa kyllä taas huolella repeillä ja hajoilla eiliselle, ku miettii vaan niitä tapahtumia :D

Et sellasta tällä kertaa :--D

Oonpa blogittanu tänään paljon, no jääköön tämä viimeiseksi(toivottavasti)

Päivän itsensäsatuttamisbiisi: Helloween - In The Middle of a Heartbeat

...ja kyllähän se sattuukin ja niin perkeleesti sattuukin.

PASKAA!

Oon sitten kahtena peräkkäisenä yönä nähnyt suurinpiirtein samaa unta. Siinä unessa oon jostain syystä joutunu mielisairaalaan potilaaksi ja jossain välissä sitten onnistun nappaamaan jostakin lääkärintakin päälleni. Sitten lähenki ympäri sitä mielisairaalaa esittämään lääkäriä ihan läpällä. Sitten vaan jossain välissä meen takas sinne, missä mun pitäiskin olla ja laitan sen lääkärintakin pois ja palaan potilaan rooliin ja siihen se uni sitten aina loppuukin.

Onkohan sitä sekoamassa lopullisesti, ku unetki alkaa jo vihjailemaan jostain mielisairaalasta.

Perjantaina ei tapahtunut oikeastaan mitään kertomisen arvoista. Eilen sitten kävin uimassa ja uinkin kilometrin ja sitten oli illalla hartiat kipeenä ja on kyllä vähän vieläkin. Illalla sitten olin kotona vaan kiltisti ja katsoin telkkaria ja pyörin vaan netissä.

Mutta nyt tähän hetkeen ja siihen miksi kirjoitan. Välillä on ollut jo ihan normaali olo ja tuntunut jopa ihan hyvältä. Sitten on näitä hetkiä, kun päässä on vain ihania muistoja, asioita joita on ikävä ja ihminen jota on ikävä. Kaikki tuntuu niin kamalan raskaalta. Voimia ei tunnu olevan ollenkaan ja kauheasti väsyttää koko ajan, vaikka on nukkunut ihan hyvin, toisaalta ehkä nukkunut liiankin hyvin. Oikeastaan tekisi mieli vaan itkeä, mutta ei sekään edes onnistu. Jos sitä vain ottaisi tirsat tai jotain ja sitten... en tiedä.

Istuinpa perjantai-iltaa kotona rauhallisesti ja valmistauduin lähtemään liikenteeseen. Tuli siinä syötyä pitsaa ja juotua pari olutta. Sitten puoli seitsemän aikoihin soittelin äidille ja sain kuulla, että minua tarvitaan mahdollisesti lauantaina Vuokatissa, syytä en saanut tietää. Sitten äiti sanoi, että soittaa johonkin ja sitten soittaa minulle takaisin. Noin viiden minuutin päästä puhelin soi ja äiti kertoi, että melko varmasti tarvittaisiin minut lauantaiksi Katinkullan yökerhoon DJ:ksi. Ei siinä ollut itsellä mitään suunnitelmia lauantaiksi, niin sanoin olevani käytettävissä, jos tarvetta on. Lähdinkin sitten pelaamaan snookeria ja odottelin siinä tietoa, että pitääkö sinne Vuokattiin lähteä vai ei. Sitten tulikin jossain vaiheessa se tieto, että DJ puuttuu ja minun pitäisi mennä sinne. Ensin oli tarkoituksena ehtiä vuokattiin jo perjantain viimeisiksi tunneiksi katsomaan, että miten siellä soittolaitteet toimii, mutta sääolojen ja kellon nopean kulkemisen takia en olisi sinne ehtinyt. Lähdin siinä sitten kaverin kanssa vielä Hevimestaan ja sieltä joskus kahden aikoihin kotiin ja siitä suoraan autoon ja Vuokattiin.

Lauantaina mentiinkin sitten aamupäivällä katsomaan, että miten ne laitteet toimii ja katsottiin samalla hieman läpi musiikkivalikoimaa ja mitä kannattaa soittaa ja mitä ei. Pari tuntia siinä meni, kun käytiin asioita läpi ja tutustuin laitteisiin ja musiikkeihin. Sitten lähdinkin hetkeksi lepäilemään ja syömään ja siistiytymään iltaa varten. Puoli kahdeksan jälkeen sitten lähdettiin kohti Katinkultaa. Reilu tunti siinä jäi aikaa vielä palloilla ja hieman suunnitella keikkaa(ihan niinku siitä suunnittelusta ois jotain tullu, koko keikka meni ihan fiilispohjalta). Yhdeksältä sitten yökerho aukes ja porukka oli jossain hukassa melkeinpä ensimmäisen tunnin, mutta sen jälkeen alko yökerho täyttyä ja tanssilattia siinä samalla. Siinä kun sitten sai tanssilattian täyteen, niin loppuillan se sitten oli myös täynnä. Porukalla tuntui olevan tunnelma katossa ja kyllähän se itselläkin kohosi siinä melkoisen korkealle ja omaakin tanssijalkaa alkoi vipattamaan. Tarkoitus oli, että siinä olisi joku tullut välillä katsomaan, että miten minä pärjään ja kyllähän siinä käytiinki pari kertaa ovella vilkaisemassa, että mikä on meno, mutta ei kukaan nähnyt tarpeelliseksi tulla sinne koppiin asti. Hiton tyytyväinen olen kyllä itse keikkaani ja sain kyllä jonkun verran kiitoksia ja hyvää palautetta yleisöltäkin. Otetaan vielä huomioon se, että minä en juurikaan tiedä nykyisiä listahittejä, enkä ole DJ:nä toiminut kunnolla kertaakaan aiemmin. Viimeisen puoli tuntia oli myös ammatti-DJ siellä katsomassa sitä keikkaa ja oli vaan todennut, että pärjään hyvin ja meininki on hyvä, eikä sitten tullut häiritsemään minua siinä lopussa enää, paitsi viimeisin biisin aikana tuli sammuttelemaan laitteita ja vastaavaa.

Kuulinpa tuossa myöskin sellaisen väitteen, että kyseisiä pippaloita voidaan pitää Suomen suurimpina pikkujouluina ja kyllähän sitä porukkaa olikin siellä ihan älyttömästi. Se oli sitten sellainen vaihtoehtoinen lauantai.

EDIT: Pitää muistaa vielä mainita, että DJ:n kopista oli kivat näkymät tanssilattialle, ku oli paljon nättejä naisia bailaamassa.

Eli yritetäänpä uudelleen. Eilinen meni taas nätisti ilman, että teki kertaakaan edes mieli tupakkaa ja niin meni kyllä tämä aamukin. Saa nähdä, että miten tekee nyt sitten mieli, kun saan tuon kahvikupin juotua. Tuossa jo muutaman hörpyn kerkesin kahvista ottaa ja heti alkoi tuntumaan, että pitäisi tupakalle mennä. Tosin sekin nyt johtuu vain tottumuksesta. Se on aika jännä, että miten tietyt asiat laukaisee aivoissa tiettyjä ajatuksia/ajatusketjuja. Aika hyvin oon jo päässyt noista tottumuksista eroon, kun olin kuitenkin kesällä sen kuukauden jo polttamatta ja sen jälkeen oon polttanu huomattavasti vähemmän. Työpäivän jälkeen en välttämättä polta ainoatakaan tupakkaa tai ehkä sen yhden kun lähden töistä. Kotona ollessa tulee muutenkin poltettua kamalan vähän, eikä siellä kyllä tee ees mieli polttaa, kun nykyään harvemmin juon kotona edes kahvia. No nyt tuo mun kahvi jäähtyy, ku jäin tänne kirjoittamaan kaikkee.