"Etpä äijän, nuori neiti, kahen puolesi katsellut,
yli pääsi ymmärrellyt, jos te'it ka'utun kaupan,
iän kaiken itkemisen, vuoet voikerrehtamisen,
kun läksit isosi koista, siirryit syntymäsijoilta,
luota ehtoisen emosi, kantajasi kartanoilta.
"Mi oli sinun eleä näillä taattosi tiloilla!
Kasvoit kukkana kujilla, ahomailla mansikkana.
Nousit voille vuotehelta, maioille makoamasta,
venymästä vehnäsille, pettäjäisille pehusta.
Kun et voinut voita syöä, silpaisit sianlihoa.
"Ei ollut huolta ollenkana, ajatusta aioinkana:
annoit huolla honkasien, ajatella aiaksien,
surra suolla suopetäjän, kangaskoivun kankahalla.
Itse liehuit lehtyisenä, perhosena pyörähtelit,
marjana emosi mailla, vaapukkana vainiolla."