Mikä siitä ympäristöstä sitten tekee erilaisen? Ensinnäkin, siellä on luonto, vaikkakin täällä on myös, mutta Lapissa se on ihan eri asemassa ja erilaista. Siellä luonto vallitsee. Siellä luonto on karua, mikä muistuttaa siitä ettei kaikkea turhaa ihminen tarvitse pärjätäkseen (luonnon askeettisuus)...vai oletteko huomanneet että kaunista siellä on silti vaikkei olekaan niin rehevää kuin täällä? Siellä ei yksinkertaisesti ole niin paljoa asukkaitakaan että itsekkyys, ilkeys ja ennakkoluulot, toisin sanoen "pahuus", olisi saanut vielä valtaa. Täällä ja etelämmässä luonto on toissijainen; materialismi menee kaiken edelle. Toisille ei anneta tilaa kun yksinkertaisesti ihmisillä ei ole tilaa millekään mikä aiheuttaa hyvää: mielen täyttää vaan raha, tavarat ja turhamaisuus. Etelässä vihreys peitetään harmaalla (luontoon aina vain lisää betonia). Sitten kun täälläpäin ihmiseltä alkaa loppua fyysinen elintila, ja oma henkinen tila, sitä pitää riistää toiselta, mikä johtaa siihen että pitää astua toisen varpaille jatkuvasti. Mikä ihme siinä on että toisen sielua pitää piinata.
Oma rauha on tärkeä, jotkut vaan eivät käsitä sitä että mielen tasapaino ja rauha pitää muutkin asiat kasassa ja edistää myös omaa hyvinvointia. Siksi ihmiset ovat täällä etelämmässä, ja varsinkin hyvin etelässä, astumassa toisten varpaille ja viemässä toisten henkistä tilaa. Jokaisella on oikeus hyvinvointiin, kaikki ollaan samanarvoisia! Kaikki vaan eivät näytä käsittävän sellaista käsitettä kuin "tasa-arvo". Et ole parempi kuin minä, mutten minäkään ole parempi kuin sinä. Pohjoisessa ihmiset käsittävät sen, sillä siellä luonto tekee hyvää ja puhdistaa ihmisistä pahuuden, rauhoittaa. Siellä ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Ihmisillä on tilaa elää ja olla, liikkua myös omissa oloissaan. Täälläpäin ja vielä etelämmässä luonto poljetaan, ja aina pystytetään vain lisää betonilaatikoita joissa pitäisi asua ja elää vanhaksi. Kyllä kai sitä hulluksi tulee jos ympärillä on vain betonia ja ihmisiä jotka eivät kunnioita toisia ihmisiä.
Kaiken lisäksi etelämmässä näyttäisi olevan sellainen ilmiökin vallassa että toisesta ihmisestä ollaan liian riippuvaisia ja toisesta imetään voimat. Ihmisellä pitää olla tilaa elää ja olla, tilaa mietiskellä omissa oloissaan. Turhaa melua ei kaivata, ei konkreettisessa mielessä äänenä saati siinä toisessakaan merkityksessä. Onko ihmekään jos melkein kaikki paha tapahtuu täällä etelämmässä? Ahdistuuhan sitä betonin ja epäkunnioituksen keskellä. Ahdistuuhan sitä jos joku astuu varpaille syyttä suotta. Pitää olla oma paikka jonne pääsee pois välillä puhdistautumaan etelän ilmapiiristä. Ihmisten ei yksinkertaisesti sovi pakkautua kaikkien samaan paikkaan, kuin vaan hetkellisesti, jotta sosiaalinen läheisyyden tarve täyttyisi. Eikö nykyihminen enää ymmärrä siis luonnon merkitystä. Kun ihmisellä on tilaa olla omissa oloissaan, varmasti pysyy poissa tekemästä pahuutta ja ajattelemasta toisista pahaa jatkuvasti. Oppii ymmärtämään mistä ollaan alunperin lähtöisin: luonnosta. Ja oppii kunnioittamaan ja antamaan tilaa, oppii ymmärtämään.
Sekin jo auttaisi etelässä jos ihmiset irtautuisivat vähäksi aikaa muista että saisivat sitten ajatella omaa elämäänsä ja sitä mitä oikeasti haluaa. Varmasti irtautuminen auttaisi niitäkin joilla pahanteko ja toisten epäkunnioittaminen on jatkuvasti mielessä. Sitten jos ei opi toisten kanssa elämään samassa yhteisössä, keinot alkaa olla vähissä. Pahuuden tie ei vie minnekään, ja tarkoituksellinen pahuus ilman katumusta vie kadotukseen. Mitä Jeesus meille opetti? Että toista pitää kohdella samoin kuin kohtelisit itseäsi. Siis hyvin eikä huonosti. Miksette ihmiset kuuntele, miksette ihmiset näe että toisen henkisen tilan riistäminen on pahasta sille toiselle ja itsellesi. Tapat itseäsi vähitellen kun et kohtele toista hyvin etkä kunnioita toista.
Kaikki tekevät virheitä, ja pahuus ei ole uusi asia tässä maailmassa. Mutta tuntuu että se vain lisääntyy ja lisääntyy...siksi täytyy päästä pakoon. Jos ette pääse kauas luontoon, metsät eivät ole kävely/pyöräilymatkaa kauempana. Lisätkää luonnossa liikkumista niin ette pura pahaa oloanne muihin viattomiin ihmisiin.
Mutta nyt saa saarnat riittää. Vaikka itse en muiden pahuudesta järin piittaa enkä anna sen itseeni vaikuttaa, en kestä katsoa sivusta niitä ihmisiä joihin jonkun viha jatkuvasti kohdistuu. Surun seassa vaeltaminen väsyttää. Etsikää itsellenne joku parempi ajanviete jos ette jätä toisianne rauhaan. Suosittelen luontoa.
