IRC-Galleria

jos sitä vaikka hyppäis kaivoon. ei hitto kyl.
miten mullon näin paska säkä?
onko mut tuomittu lopullisesti tähän kierteeseen "paskaa-paskaa-paskaa" kaatuu niskaan.
oma vika? noh, kaippa se sitten on.
siinä tapauksessa mä vihaan itteäni, enkä kestä elää itteni kanssa.

hoah.

mä en ymmärrä. hetken kun luulee että kaikki on taas suht koht ok, niin EI
eheei, mä en saa nauttia edes siitä pienestä ripauksesta rauhaa.

Tästä alkaaki sitten taas tää stressaamisen ja ahistumisen kierre.
Joka tarkottaa sitä, etten saa enää myöskään nukuttua

JIPPIAIJEE! vittu ku kaikki menee niin saatanan hyvin.


ANGST.

Äiti väläytti: "onhan sulla sentään terve lapsi" mutta se nyt onkin ainut hyvä homma. kaikki muu tuntuuki kusevan.
En tiiä mitä pitäis ajatella.



JA TÄSTÄ ON TURHA VETÄÄ MITÄÄN OMIA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ TAI KYSELLÄ, MÄ EN TODELLAKAAN AIO PUHUA KELLEKKÄÄN MITÄÄN.
"no miks sun pitää sit ees kirjottaa mitään"
just siks, että saatan olla ehkä hieman omissa maailmoissani, negatiivinen tai muuten vaan saatanan kyrpiintyny, niin tiiätte ainakin, että vika ei oo teissä, en vaan jaksa olla enää ilonen.