IRC-Galleria

En pysty ymmärtämään ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lastenvahtien käyttöä!?

Tässä esimerkki päivä: tyttö herää kahdelta (yöllä), enkä ole vielä saanut ollenkaan nukutuksi kun pieni on unissaan älissyt, ettei vaan ole pystynyt siinä nukkumaan... kolmen jälkeen tyttö nukahtaa ja itse nukahdan puoli neljältä. Seuraavan kerran herään 6 aikaan siihen kun tyttö taas huutaa nälkäänsä, siinä sitten syöttelen sitä ja yritän saada sitä röyhtäsemään ja huomaankin että kello tulee kahdeksan, sitten yhdeksän ja vihdoin se on tyytyväinen Vaihdan tytölle vaipan ja toisen kun tyttö päätti vaipanvaihdon jälkeen vääntää uudet kakit, ja pitää vaihtaa vaatteet kun kakka tulee lävite... JA TAAS vaihdan vaipan kun tuli tytöltä pissa ja taas vaihdan vaatteet kun pissakin pääsi jotenkin tulemaan lävite. Sitten alkaakin sillä olemaan taas nälkä ja kun se nukahtaa, kello onkin jo 11. Huomaan nukkuneeni 2.5tuntia, eikä enää tuon vauvan hoidon jälkeen väsytäkään.
Käyn suihkussa, pesen hampaat jne. Sitten kuulen kun tyttö itkee. Menen ja huomaan tytön pulauttaneen, siinä sitten vaihdetaan vaatteet. ja tyttö tahtoo lisää ruokaa, syötän ja tyttö nukahtaa. Huomaan kellon olevan 13... annan kissoille ruoat + gerbiileille. Laitan pyykit pesuun ja käyn viikkaamassa puhtaat. Syön, laitan astioita tiskiin ja siivoilen kissojen levittämiä tavaroita. Käyn laittamassa koneen päälle, pistän musiikkia ja pikaisesti katon kommentit ja vastaan mahd. moniin. Sitten siivoilen makuuhuoneesta vauvan pyykkejä, papereita jne. ripustan vaatteet jne.
Tyttö herää neljältä, vaihdan vaipan ja syötän ja alkaa taas mahaan sattumaan pienellä ja sen takia tuossa menee taas parisen tuntia ennen kuin se on tyytyväinen, ainut vaan, että en siitä eroon pääse kun neiti on niin huomionkipeä että tahtoo mun kulettelevan pitkin asuntoa. seitsämän aikaan se taas rauhoittuu pikkuhiljaa ja nukahtaa.

Laitan vaatteet kuivumaan, ja olen aivan poikki vähien yöunien jälkeen. Enää ei jaksa. Istun koneelle, juttelen kavereiden kanssa kunnes tyttö tahtoo taas seuraa.
Tutti oli tippunut ja sitten tahtookin vain sylissä olla ja katsella maailmaa.

Lepertelen pienelle, ja hän väläyttää maailman suloisimman hymyn äidille, ja sillä hetkellä tunnen oloni taas niin onnelliseksi, noista hetkistä saa voimaa, että taas jaksaa<3

Rakastan lastani, mutta yksin en sitä pysty hoitamaan. Kotona kun olen, päiväni olevat suunnilleen tuollaisia. Monina iltoina pääsen vasta 3-4 aikaan nukkumaan.

Miksi en siis saisi joskus ottaa vanhempieni/ veijon äidin tarjoamaa auttavaa kättä vastaan? miksi? sitä en pysty koskaan ymmärtämään.

Ehkä on parempi lapsenkin kannalta, että olen levänneempi ja iloisempi. Lapsihan siitä kärsii jos äiti on kovinkin väsynyt. Tilanne on eri, sitten kun Veijo tulee takaisin armeijasta, mutta siihenkin on vielä melkein vuosi. JA tilanne on myös aivan eri kun lapsellemme rupeaa nukkumaan pidempiä yöunia, ja itsekin saan levättyä.
Tulkaa hemmetti soikoon ite meille kattomaan ja kokeilemaan, ei se oo helppoa, ei todellakaan ole niin helppoa ku te kuvittelette. mutta silti, kyllä minä jaksan, kuhan vaan välillä saan levättyä.

Rakastan<3 enemmän kuin ehkä uskottekaan.

Tyttö nukkuu ja mamma on ihan liekeissä! Veijo soitti just äsken ja se on vissiin n. tunnin päästä kotona<3

aaw. niin ihanaa saaha se taas hetkeks tänne :)<3 Ollu NIIIIIN kova ikävä.

Että mä rakastan veijoa<3

Tyttö on alkanut hymyilemään jo kovasti takaisin, monen monta kertaa on tehny sitä, ja äskenkin ku lässyttelin sille niin kyllä vaan hymyili joka kerta takasin :) osaa se jo tosi hyvin kannatella päätänsäkki! tosin eihän siihen ole luottaminen, mutta osaapa kummiskin :) alkaa päivä päivältä olla myös enemmän seurankipeä, ei saa mamma tehä hommia rauhassa ku pitää pientä kuletella sylissä ja ihmetellä maailmaa x)<3

Ja ehkä jo aikasemminkin mainitsin, VEIJO TULEE KOTIIN TÄNÄÄN<3 Voi että ku mulla on ollu sitä niiin kova ikävä. Vaikka nähtiinhän me sunnuntaina, mutta se nyt on ihan eri asia.


Ainiin vittu että pistää vituttaa.. kissat oli sitten tehny mulle TAAS pienen yllärin, koko tietokonepöytä ja nuo hyllyköt on täynnä multaa, ihan niinku näppiksestä asti.. Lumikki vissiin oli vähän kaivellu taas :D yks päivä hajottivat mukin, söivät yhen tuttipullon pään, repivät mun kaksplus lehen jne! ihme tuhoajia!

HII! Veijo tulee huomenna lomille, en malta oottaa, että pääsen halimaan sitä :)<3
Silläki jo varmaan kauhea ikävä meidän pikkusta :/ harmittaa kyllä niiiin paljon kun se ei sitä näe kovin usein, noh, eiköhän sekin kerkeä sitten.
Huomenna pitääkin sitten siivoilla kunnolla, että ei oo ihan kaatopaikan näkönen tää kämppä. No ei vaa, on täällä suht siistiä, mutta pitää vaihtaa lakanat kun ne on täynnä puklua jne.. :D

Viikonloppu menee varmaan ihan hirmu nopiasti.. pitäis alkaa jo suunnittelemaan ristiäisiäkin :o argh kun olis vaikka mitä hommia mitä pitäis tehä, mutta tekis mieli vaan olla. tyttö herätti tänään taas puol 6 aikaan, että edelleen sinnitellään kolmen tunnin yöunilla.


Musta on kirjoteltu useampiakin keskusteluita tuonne vauvalehden sivuille, selvis sitten, että siellä on ihmisiä jotka kyttää mun kommentteja, kuvia ja päiväkirjamerkintöjä. Itellä ei kyllä ihan suoraan sanottuna riittäis aikaa tommoseen vöyhöttämiseen. On kyllä kiva ku ihmisiä kiinnostaa noin paljon :D Sitten ne ei ees ymmärtäny sitä että miten mä en muka pääse kaupassa käymään :D nojoo, ne jotka on meillä käyny niin tietää nää mun ihanat naapurit.. mutta onneks sain nyt sitten pitää noita vaunuja tuolla alhaalla :) ja onneks on kavereita jotka voi sitten lähteä messiin jelppimään. NIIN. ja sitten joku sano siellä että "sillä on kaks viikkonen vauva ja se on ollu jo juomassa" että tota noin, en kyllä todellakaan ole ollut :D ja vaikka olisinkin ollut, niin onko siinä mitään pahaa jos joskus käy tuulettumassa? :D eikös se olis parempi jättää isovanhemmille hoitoon (ku hoitaa ite) ja sitten sais itekki vähän ressiä pois. No joo, ehkä tuotakaan ei olisi pitänyt sanoa kun kohta aukee taas uus keskustelu sinne.. mitähän ne seuraavaks keksii?

Ei oo pakko käyä lukee mun päiväkirjamerkintöjä, tai ylipäätänsä mun sivuilla jos kerran oon niin kauhee ihminen.

Kuulemma olen kamalan huono äiti, sanovat ne, jotka eivät ole koskaan nähneet mua lapsen kanssa :D

Aika naurettavaa, kattokaapa peiliin. En lähtis ite arvostelemaan toisten elämää tuolla tavoin.
Sepä se onki vasta lapsellista ;)

Ja joo, tiedän että kun oon KUULEMMA tehny sitä ja tätä ja päläpälä. mutta jos itekki uskoisin kaiken minkä KUULEN KYLILTÄ niin hohoh..


On se niin kiva kun musta tykätään

Ei oo heleppoo :p Veijo lähti eilen armeijaan.. :'(

Päätä särkee ku ei oo saanu nukuttua, seki vaikeuttaa unen saamista.. on niin väsyny ettei meinaa jaksaa, ja sitten hermostuu niin helposti, ja pieni käy sitten levottomaks. :p

joka paikka vieläkin kipeenä synnytyksestä, hyvä ku pystyy kävelee. päivässä saa vetää muutaman särkylääkkeen, eikä meinaa siltikään helpottaa.


Itekseni täällä kotona oon. Hieman hankalaa kun ei meinaa pystyä ees vessassa käymään ilman vauvaa.. välillä tuo tekee asiat niin vaikeeks :D noh, ei se oo sen vika, sillä on vaan niin pahasti maha kipeä :/


Mutta siis, tuo on kauheen rauhallinen, eikä itke juuri ollenkaa.. ainoostaan ku se ei saa syötyä mahakipujen takia, ja sitten pulauttelee kaiken ruokansa ulos. huoh. Pitäis siivoilla, mutta ei vaan jaksais, koko ajan kauhee häsellys ku pitää tehä asioita ja juosta vähän väliä tuon pienen luona. eikä asiaa ollenkaan helpota nuo edellämainitut asiat.

Onneks porukat tänään vähän siivoili täällä, niin ei oo niin sotkusta. itekseen ku on aika vaikee kummiski hoitaa kaikki.. hyvä ku ees kaupassa en pääse käymään :D VITTUUUUUUUUuu

hajoon tänne. en halua ees kuvitella kuinka sekasin oon ens viikolla...

Muutama ihminen pyyteli, että kertoisin täällä synnytyksestä, noh, voin varmaan pienen tekstin kirjoittaa (en jaksa, enkä kerkeä enempää, ymmärrätte varmaan)

Eli sunnuntaina 01.07 piti olla äitipolilla 9-10 välillä kun viikkoja oli jo 42+0 joten ne olis luultavasti käynnistäny sillon sen.
La-su yönä puoli viiden aikaan eräs veijon kaveri soitti sille ja minä en enää sen jälkeen saanu nukuttua, kuudelta rupes mahaan sattumaan aika paljon, enkä enää mitenkään pystyny olemaan sängyssä. Nousin ylös ja jonkin ajan päästä äkkäsin, että näähän on supistuksia. Suunnilleen neljän minuutin välein niitä tuli. 20 vaille 7 soitin äitipolille ja kerroin tilanteen, ne sano, että eivät normaalisti ottais noin nopeasti ketään sisälle, mutta kun oltais joka tapauksessa oltu menossa sinne.. 15 vaille 7 sitten herätin veijon "herää jo, pitää lähtee" veijo sitten hieman ihmeissään kysy että "mitä ihmettä, eihän kello oo varmaan kuuttakaan" kerroin sitten sille tilanteen :D oli hieman ylläri kyllä sillekki, että tyttö päätti lähteä itestään tulemaan.

Kotona yritin kävellä supistusten aikana, ja se onnistukin, mutta jo tossa meijän pihalla se kävelykin alko olemaan vaikeeta. Puol 8 aikaan me sitten oltiin äitipolilla ja eka ne katto vähän aikaa käyriä, mutta muhun sattu niin paljon maata, että sitä ei katottu vissiin loppuun asti.

Neljän tunnin yöunilla kun sinne lähin, niin olin hieman sekasin, varsinkin kun sattu niin paljon, että ei pystyny ees ajattelemaan. Joten en ihan tarkasti muista kaikkea, mutta siinä me oltiin yhessä huoneessa ja mulle laitettiin joku piikki mikä kuulemma jonkun aikaa auttaa kipuun. siinä sitten oksensin pari kertaa ja veijo yritti hieroa mun alaselkää, että sain keskitettyä siihen ajatukseni, alussa se kyllä autto muutenkin, mutta loppuvaiheessa kipu oli niin kova, että ei ollu apua..

Ilokaasuakin sain, mutta siitäkään ei tod. ollut sillei apua, ainoastaan se, että keskitin ajatukseni hengittämiseen, niin autto vähäsen.

Lopulta kun päästiin ponnistusvaiheeseen sen n.9 tunnin jälkeen, olin jo hieman kyrpiintyny siihen kipuun. Pari tuntia kesti se, sain epiduraali puudutuksen jossain vaiheessa, mutta en muista kyllä että millon. Tuntu ihan kauheelta näin jälkeenpäin, että veijo näki ihan kaiken, itehän en nähny ees verta. loppujen lopuks kun vauva saatiin pihalle olin vähän ihmeissäni että "tässäkö tää nyt on? eikö mun tarvii enää ponnistaa? eikö tuu enää supistuksia? eikö mun sisällä oo enää vauvaa?" olin tosi yllättyny siitä, miten paljon helpompaa se oli ku mitä kuvittelin. Onhan se totta, että se sattuu, vie voimia jne, mutta silti.. ja kyllä voisin synnyttää uudestaan! :)

Voisin kirjoittaa tarkemmin ja kertoa vaikka mitä, mutta EN TOD. aio, koska ihan kaikkien ei tarvii tietää kaikkea. joten kysykää jos jotain haluatte tietää, voin sitten kertoa tarkemmin, mieleni mukaan toki :D

Sunnuntain tuli meille sitten pienokainen kello 17.01 ..ei tullu sitä poikaa mitä muut luuli ;)

painoa 3150g ja pituus oli 50cm... ja on terve.

synnytys kesti vaan 11 tuntia yhteensä. Tänään päästiin kotia sairaalasta.


Mää vastaan kyllä ajallani noihin kommentteihin, niitä ku oli 192...

heräsin sitten joskus ennen viittä ku eräs veijon kaveri soitti sille :D

en oo sen jälkeen saanu unta ja äsken alkoki supistelee perkeleesti.. ja niitä tulee useesti.. varmaan jotain 2-3minuutin välein...lapsivettäki tuli äsken ihan kivasti. kaikki ei oo kyllä vieläkään tullu :p

vittu että tuntuu inhottavalle.. toivottavasti nää nyt jatkuis, niin pääsis pian sit synnyttämään.

9-10 välillä pitäis siellä äitipolilla olla sitten joka tapauksessa..

Käytiin tänään sitten siellä tarkastuksessa..

*20 minuuttia katto käyriä, ja supistuksia tulee kyllä tasasesti, mutta ne ei juurikaan satu niin ei oo mitään "hätää"
(eli harvinaisen perseestä. en olis koskaan uskonu toivovani kipua näin paljon)
Sitten kun ne alkaa tuntumaan kivuliailta enkä kykene olemaan kotona niin sitten vasta kuulemma tarvii lähteä.

*Lapsivettä oli lähteny, mutta sitä on vielä ihan hyvin. Sitten kun se lähtee niin sitten voi lähteä äitipolille.
(paska juttu sinänsä, kun sitä on tiputellu jo pidempään, niin mistä helvetistä minä voin tietää millon sitä ei enää ole?)

*Kohdunsuu on hyvin avautunu.. Painoarvio oli 2.8kg-3.0kg, ja siis vähemmän ku mitä ite veikkasin. (mutta sehän voi siltikin heittää puolella kilolla :D että se siitä)