Tuntuu ku siitä olis vaan pari kuukautta, mutta toisaalta tuntuu siltä, että siitä on ainakin kolme vuotta.
Ensimmäinen vuosi, heh, se tosiaan meni nopeasti. En uskonut kun mulle siitä sanottiin.. "nauti nyt joka hetkestä, se menee niin nopeasti ohi".. niin tosiaankin.. Mutta kyllä tähän vuoteen on mahtunu vaikka minkämoisia juttuja, mukavia, kivoja, ikäviä, surullisia, ärsyttäviä.. silti, päivä päivältä rakastan enemmän Enniä ja Veijoa. Sitä ihmettelenkin, miten musta voi tuntua siltä, etten ikinä vois tämän enempää rakastaa, mutta silti tuntuu siltä, että rakkaus kasvaa..
Jokainen yhdessä koettu päivä tuo lisää muistoja jonka myötä yhä enemmän elämästäni oon ollu onnellinen. Aina sitä en minäkään muista ajatella, mutta kyllä, mä olen onnellinen.
Veijo on käytännössä ollu vasta puolet Ennin elämästä tässä. Voin kertoa, että se henkinen tuki sieltä tikkakoskelta ei paljoa mieltä lämmittäny kun ois välillä halunnu nukkuakki, juoda kahvia, istua hetki paikoillaan.. mutta kyllä se opettikin mua paljon, se eka puol vuotta. Ja vahvisti mun ja Veijon suhdetta.
Vuos sitten, rv42+0, hu.. se maha oli iso.. ja sitten saadaan semmonen pienen pieni käärö eteemme jossa on pienen pienen pieni Enni... mun elämäni tähti :')
Kiitos vielä kaikille jotka ootte ollu mun, meijän tukena<3
ps. Enni sanoo: Anna, ota, tässä, kissa, kirja, äiti, isi, mamma jne
