IRC-Galleria

Osa teistä tietää, että mulla on huono muisti. Mua varotettiin jo ennen kuin Enni synty, että vauvan tulon jälkeen ei meinaa muistaa enää yhtään mitään. Menee kauppaan ja rupee miettimään "mitähän ihmettä mun pitikään ostaa". Hyvä idea on tehdä kauppalappu, ettei mitään unohdu, mutta kun minä unohan aina sen kauppalapun kotia... :D Oma elämä kun pyörii käytännössä pelkästään Ennin ympärillä, yrittää siitä huolehtia niin kaikki muu unohtuu.

Osa teistä on huomannut, että en vastaa aina kommentteihin, tähän on syynä se, että kirjaudun galleriaan ja vastailen kommentteihin ja kappas, Enni alkaa huutamaan. Meen syöttää sen ja kun palaan galleria on heittäny mut pihalle. Kun kirjaudun uudestaan, en tosiaankaan muista, että sinne jäi pari kommenttia mihin en vastannut :D :D :D

Osa teistä on huomannut, että en vastaa aina viesteihin. Tähän pätee sama.. Ennin kanssa kun olen, niin ajattelen "vastaan kohta", mutta harmittavan usein unohdan vastata. Joskus saatan parin päivän päästä muistaa "ainiin joo, vois vastata" :D

Osa teistä on huomannut, että oon aika yllättynyt kun tulette kahville. Eipä mulla oo ollu mitään muistikuvaa siitä, että oltiin sovittu jotain. Liikaa asioita mitä pitää muistaa ja muistaa hoitaa. Päivittäin..


Kyllä te ootte mulle tärkeitä, ja anteeks kun välillä unohdan vastata teille, mutta en mä ihan kokonaan teitä oo unohtanu, tää nyt vaan on tämmöstä vaavin kanssa :)
Muistuttakaa mua aina, niin varmasti muistan :) (taisiis ainakin toivottavasti)
Ja korostan edelleen sitä, että kyllä mulle saa soitella, ei tarvii pelätä että jotenkin häiritsee! (tämmöistäkin kommenttia olen muutamalta kuullut, ettei viitti häiritä)

En kauheasti viime viikolla ollu koneella, Veijo sai isyysloman ja oli kotona meijän kanssa.
Perjantaina Enni oli kummitätinsä luona yötä (ja teille samperin tantoille tiedoksi, että Katri ei yksin ollu hoitamassa Enniä, samassa taloudessa asuu myös oma kummitätini, Katrin äiti)
ja myö sitten piettiin hauskaa, oltiin mun porukoilla ja lähettiin siitä sitten kaupunkiin "parille".. EHKÄ join liikaa, hajotin muutaman lasin kharmassa kun kaaduin :D toistakymmentä join baarissa, vaikka olinkin jo lähtiessä sinne aika..

Oli kyllä hienoa, että Veijokin sai viettää Ennin kanssa enemmän aikaa. Ylihuomenna olis Ennin 2kk neuvola, saa nähä paljon pieni on kasvanut.

*****Hmm. Kaipailisin seuraa, ei kukaan tahtois tulla joku päivä kahville :D ?*****



Apua, mä oon kohta 19.. hui..

Kyllä on modien tekeminen perseestä. Samperi ennoo puoleen vuoteen ainakaan tehny modia, ja nyt tonne on tullu jotkut ihme suomennokset että kaikki tyhmemmätkin tajuaa mitä ne tarkottaa. Ite oon ihan pallo hukassa kun sinne on tullu ne suomennokset, kun osas melekeinpä ulkoa ne kaikki ja nyt on tullu suomea sinne väliin #_# ja noita uusia juttuja, esim. huomion muokkaukset jne.. hohoh.. kyllä elämä on nykyaikana "heleppoo"

Joo, oon muutaman kerran kuullu kommenttia "ai oliko se yhen yön juttu ja sitten tulit raskaaks"

JOO EI TODELLAKAAN. Me seurusteltiin Veijon kanssa jo ennen kun rupesin Enniä oottaa, mentiin kihloihinkin, enkä sillon vielä tienny olevani raskaana.

Veijo on ensimmäinen mies jonka kanssa oon ollu vakavissani (joo, sori vaan, yhenkään teijän kanssa mua ei todellakaan kiinnostanu, kuhan vaan pelleilin). Sen kanssa oon ollu ihan erilainen ku kenenkään muun, koska oon pystyny näyttää veijolle sen, millanen ihminen oikeasti olen.

Moni teistä ei uskonu että mun ja veijon juttu kestää. Johtunee siitä, että edellisten kumppaneiden kanssa en tosiaankaan ottanu juttua vakavasti, en mä osannu olla luontevasti niiden jätkien kanssa, enkä ollu oma itteni. Veijo on semmonen ihminen joka tuntee mut oikeesti. En voi sanoa että me oltais ikuisesti yhdessä (en voi ennustaa mitä tulee tapahtumaan) mutta sen sanon, että Veijosta en ihan helpolla päästä irti.

Kiitos vaan teille jotka puhutte paskaa ja ihan selvästi yritätte meitä erottaa, tuo paskanpuhuminen vaan vahvistaa mun ja veijon suhdetta, me selvitään niistä ;)

Rakkaus on ihmeellinen asia.

Veijo tulee lomille perjantaina, onkin jo kova ikävä kun ei ollut viime viikonloppuna kotona.

Lauantaina eräs ystäväni katsoo muutaman tunnin Enniä, että saamme käydä Veijon kanssa kattomassa simpsonit ja syömässä. Ihanaa päästä välillä täältä kotoa pois, kun täällä suurimman osan ajasta olen, mitä nyt käyn kerran kaks viikossa kaupassa. Ja muutenkin, ihanaa että saa olla Veijon kanssa kahdestaan. (hoitajalla on kaksi lasta, tämä tiedoksi teille tantoille jotka pelkäävät että jätän lapseni hoitoon sellaiselle joka ei osaisi hoitaa)

Muutenkin, oon miettiny, että tekis kyllä ihan hyvää jos joka päivä sais vaikka tunnin omaa aikaa, että vois käydä vaikka kahvilla jossain jonkun kaverin kanssa tmv. Kun kumminkin hoidan Enniä 24/7 koko ajan yksin. Paitsi Veijo nyt on ollu n. joka toinen viikonloppu kotona, mutta eihän sitä voi todellakaan laskea.. erittäin lyhyt aikahan se on :(

Nyt on alkanu mennä tytön kanssa paremmin, tietty on välillä vaikeampia hetkiä ja aikoja, mutta eiköhän tästäkin puolesta vuodesta selvitä :)

Enni Amalia :)<3

On myös toinen asia mikä mua ihmetyttää ihmisissä.

Oon ollu nuorempana tyhmempi, eikös me kaikki olla jossain vaiheessa?
Voitko väittää, että et koskaan ole tehnyt mitään, mitä näin jälkeenpäin kadut?

Ite oon tehny aikoinaan monia asioita, jotka peruisin nyt, jos vaan voisin. Mutta jos olisin tehnyt erilailla, en todellakaan voisi olla tässä. En ehkä koskaan olisi tavannut veijoa, ja sitä en kyllä kadu yhtään että tapasimme. Oon ollu joskus todella ilkeä ihminen monia kohtaan, ja tehny väärin. Mutta enpä usko olevani ainut, on muakin kohtaan oltu todella julmia.

On ihmisiä, joiden kanssa en ole ollut tekemisissä vuoteen tai useampaan, ja ne ihmiset luulevat tuntevansa mut. Siinä he ovat väärässä. Ihminen muuttuu koko ajan, vaikkei sitä välttämättä tiedostaiskaan. Ite ainakin oon muuttunu parempaan suuntaan. Raskausaikana rauhotuin todella paljon, ja elämä on nyt paljon parempaa ku mitä joskus oli. Äitiys vaan kasvattaa henkisesti.

EN ymmärrä sitä, miksi joku ihminen sanoo että "voi sitä lapsiparkaa kun sillä on niin huono äiti". ehkä musta ei uskois, että pystyn siihen, mutta mä pystyn. Vaikka te, jotka puhutte paskaa, ette pystyis siihen, se ei todellakaan tarkoita sitä ettenkö ite pystyis.

Lehessä oli vähän aikaa sitten juttua siitä, kun kahden kuukauden ikäisen vauvan vanhemmat otti sen mukaan festareille ja ryyppäsivät. Sitä en ymmärrä, ettekä te. Ite en ole semmonen, siinä vaiheessa jos olis PAKKO päästä johki, niin kyllä veisin tuon hoitoon, mutta mulla ei ole mikään hinku päästä, koska lapsi on mulle tällä hetkellä tärkeämpi. Se on mun elämäni rakkaus, ja veijo kanssa. Molemmat kyllä on yhtä tärkeitä mulle.

Joten SINÄ. joka oot tuntenu mut joskus, mutta et oo ollu tekemisissä, niin älä viitti jauhaa tota paskaa, vaan tuu juttelee ja tutustu, en mä pure, niinku joskus aikoinaan olisin ehkä tehnykki. Ihan mielelläni tutustun uudestaan entisiin kavereihin ja miksen myös puolituttuihin.
Voin ihan ite sanoa, että oon kiva ihminen.

Ja ehkä te, jotka haukutte niin tosiaankin ootte vaan kateellisia siitä onnesta mitä mulla ja veijolla on. enkä mä sillä, että meillä olis aina helppoa, se olis vale, kenenkään elämä ei voi olla täydellistä.

Älä tuomitse jos et tunne.. Enkä suosittele uskomaan kaikkea mitä kuulee, kateelliset vaan jauhaa paskaa, sen oon huomannu.

En pysty ymmärtämään ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lastenvahtien käyttöä!?

Tässä esimerkki päivä: tyttö herää kahdelta (yöllä), enkä ole vielä saanut ollenkaan nukutuksi kun pieni on unissaan älissyt, ettei vaan ole pystynyt siinä nukkumaan... kolmen jälkeen tyttö nukahtaa ja itse nukahdan puoli neljältä. Seuraavan kerran herään 6 aikaan siihen kun tyttö taas huutaa nälkäänsä, siinä sitten syöttelen sitä ja yritän saada sitä röyhtäsemään ja huomaankin että kello tulee kahdeksan, sitten yhdeksän ja vihdoin se on tyytyväinen Vaihdan tytölle vaipan ja toisen kun tyttö päätti vaipanvaihdon jälkeen vääntää uudet kakit, ja pitää vaihtaa vaatteet kun kakka tulee lävite... JA TAAS vaihdan vaipan kun tuli tytöltä pissa ja taas vaihdan vaatteet kun pissakin pääsi jotenkin tulemaan lävite. Sitten alkaakin sillä olemaan taas nälkä ja kun se nukahtaa, kello onkin jo 11. Huomaan nukkuneeni 2.5tuntia, eikä enää tuon vauvan hoidon jälkeen väsytäkään.
Käyn suihkussa, pesen hampaat jne. Sitten kuulen kun tyttö itkee. Menen ja huomaan tytön pulauttaneen, siinä sitten vaihdetaan vaatteet. ja tyttö tahtoo lisää ruokaa, syötän ja tyttö nukahtaa. Huomaan kellon olevan 13... annan kissoille ruoat + gerbiileille. Laitan pyykit pesuun ja käyn viikkaamassa puhtaat. Syön, laitan astioita tiskiin ja siivoilen kissojen levittämiä tavaroita. Käyn laittamassa koneen päälle, pistän musiikkia ja pikaisesti katon kommentit ja vastaan mahd. moniin. Sitten siivoilen makuuhuoneesta vauvan pyykkejä, papereita jne. ripustan vaatteet jne.
Tyttö herää neljältä, vaihdan vaipan ja syötän ja alkaa taas mahaan sattumaan pienellä ja sen takia tuossa menee taas parisen tuntia ennen kuin se on tyytyväinen, ainut vaan, että en siitä eroon pääse kun neiti on niin huomionkipeä että tahtoo mun kulettelevan pitkin asuntoa. seitsämän aikaan se taas rauhoittuu pikkuhiljaa ja nukahtaa.

Laitan vaatteet kuivumaan, ja olen aivan poikki vähien yöunien jälkeen. Enää ei jaksa. Istun koneelle, juttelen kavereiden kanssa kunnes tyttö tahtoo taas seuraa.
Tutti oli tippunut ja sitten tahtookin vain sylissä olla ja katsella maailmaa.

Lepertelen pienelle, ja hän väläyttää maailman suloisimman hymyn äidille, ja sillä hetkellä tunnen oloni taas niin onnelliseksi, noista hetkistä saa voimaa, että taas jaksaa<3

Rakastan lastani, mutta yksin en sitä pysty hoitamaan. Kotona kun olen, päiväni olevat suunnilleen tuollaisia. Monina iltoina pääsen vasta 3-4 aikaan nukkumaan.

Miksi en siis saisi joskus ottaa vanhempieni/ veijon äidin tarjoamaa auttavaa kättä vastaan? miksi? sitä en pysty koskaan ymmärtämään.

Ehkä on parempi lapsenkin kannalta, että olen levänneempi ja iloisempi. Lapsihan siitä kärsii jos äiti on kovinkin väsynyt. Tilanne on eri, sitten kun Veijo tulee takaisin armeijasta, mutta siihenkin on vielä melkein vuosi. JA tilanne on myös aivan eri kun lapsellemme rupeaa nukkumaan pidempiä yöunia, ja itsekin saan levättyä.
Tulkaa hemmetti soikoon ite meille kattomaan ja kokeilemaan, ei se oo helppoa, ei todellakaan ole niin helppoa ku te kuvittelette. mutta silti, kyllä minä jaksan, kuhan vaan välillä saan levättyä.

Rakastan<3 enemmän kuin ehkä uskottekaan.

Tyttö nukkuu ja mamma on ihan liekeissä! Veijo soitti just äsken ja se on vissiin n. tunnin päästä kotona<3

aaw. niin ihanaa saaha se taas hetkeks tänne :)<3 Ollu NIIIIIN kova ikävä.

Että mä rakastan veijoa<3

Tyttö on alkanut hymyilemään jo kovasti takaisin, monen monta kertaa on tehny sitä, ja äskenkin ku lässyttelin sille niin kyllä vaan hymyili joka kerta takasin :) osaa se jo tosi hyvin kannatella päätänsäkki! tosin eihän siihen ole luottaminen, mutta osaapa kummiskin :) alkaa päivä päivältä olla myös enemmän seurankipeä, ei saa mamma tehä hommia rauhassa ku pitää pientä kuletella sylissä ja ihmetellä maailmaa x)<3

Ja ehkä jo aikasemminkin mainitsin, VEIJO TULEE KOTIIN TÄNÄÄN<3 Voi että ku mulla on ollu sitä niiin kova ikävä. Vaikka nähtiinhän me sunnuntaina, mutta se nyt on ihan eri asia.


Ainiin vittu että pistää vituttaa.. kissat oli sitten tehny mulle TAAS pienen yllärin, koko tietokonepöytä ja nuo hyllyköt on täynnä multaa, ihan niinku näppiksestä asti.. Lumikki vissiin oli vähän kaivellu taas :D yks päivä hajottivat mukin, söivät yhen tuttipullon pään, repivät mun kaksplus lehen jne! ihme tuhoajia!