Sellaista ihmistä minä kutsun bharmaksi, luojaksi, jonka viisaus on hyvä, jolla on tietoa, joka erottaa oikean valinnan väärästä ja on saavuttamassa pyhintä päämääräänsä.
Bharmani on intohimoinen ja leppeydellinen vihassaan, ylpeä oikeudenmukaisuudestaan ja hylännyt tekopyhyyytensä. Hän on siemen.
Hän, joka ei aseta toisia vaaraan ja esittää pyhiä toiveita eläville kumppaneilleen. Hän on vapaa sieluinen ihminen ja epäpuhtaudestaan luopuva.
Sellaista ihmistä minä kutsun bharmaksi, luojaksi, joka on peloton, jalo, rakastava, sankarillinen, viisauden läpitunkema, kuolettavuutensa voittanut, synnitön, herännyt.
Se on bharma, joka määrää elämiä, näkee taivaan ja helvetin, on päässyt synneistään eroon, on tiedostava kaikesta ja joka täyttää kohtalonsa, toimia, ja elää pyhässä ja hartaassa uskossa Jumalaansa kohtaan. Tao, tie.
Kun ihminen kiinnostuu itsensä etsinnästä, hän kuulee pian puhuttavan jatkuvasta elämän pituisesta valaistumisesta ja tätä tietä olisi syytä tavoitella. Hänen egonsa, itsekäs mielensä pitää kesyttää, jotta se palvelee ihmissielua. Mielesi on tässä aktiivisesti mukana ja tälläin sen tuleekin olla oikein toimivilla kehoilla. Estääkö ihminen itse käsittämättä egonsa hyötyä? Toki sairaiden mieli muovaa henkisen egon kamalaksi "toimijaksi", mutta pitäisikö egon oikeasti toimia "palvelijana" auttaa sitä seuraavaa ja ymmärtävää etsijää kehittymään?
Ihmisellä on kaksi tietä valaistua ja ne ovat onnellisuuden polku, sekä kärsimyksen polku ja jokainen teko on valinta. Jokainen valinta johtuu sielustasi. Taipumuksista aina sairaaloisiin tekoihin. Onnellinen rakastaa elämäänsä ja pitää siitä kiinni. Pyhien elämä on suvaittavaa ja paras esimerkki elämän laadusta. Muistakaan, että jokainen sielu on tärkeä elämän lahjojensa vuoksi. Muovaten itseämme ja suunnaten tahtoaan muihin saadaan yhdessä aikaa yhteiskunta malli, eli muutos. Taitoja pitää opettaa ja sieluja siunata.