Kun Harry oli mennyt, Draco istui ikkunalaudalle. Vasta nyt kyynel kimalteli hänen silmässään. Se vierähti poskelle, viipyi hetken leualla ja putosi siitä rinnalle jättäen kaapuun kostean läikän. Paksu kangas imi sen nopeasti sisäänsä, mutta Draco muistaisi silti juuri tuon kyyneleen aina. Ensimmäisen kyyneleen, jonka hän itki rakkauden tähden.
***
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=587.0
Yksi kesä, sata suudelmaa