vihreät niityt.
Punertava taivas.
Kaunis tunne sisälläin.
Yksin vain kelaan sitä.
Joku muu sut vei.
Anteeksi antaisinko?
Mieleeni tulee sana: EI!
Tuhannet tähdet ja kuu.
Mutta sä et silti tuu.
Vihdoin sinusta irti pääsin.
Tuuleen sen kuiskasin ja
kaukaa äänesi kuulin.
Tuuli sen vei.
Kyynel vain valui poskellein.
Sen vain vuokses vuodatin.
Sitten vain ajatukselle hymyilin.
Lähdit pois ja yksin jatkan elämäni loppu matkan.
Nauran ja yksinäni laulan.
Ystävät ovat aina silti vierelläin,
eikä niitä multa ketään riistä.
Pienen pieni tunne sisälläin.
Niin hentoinen ja hauras,
mutta löysin silti oman ystäväin<3