Vähänkö nautinkin autolla ajamisesta taas. Yhdessä välissä ei innostanut tippaakaan, mutta nyt taas.
On niin hauskaa päästellä pösöllä kun ovi ja penkki toimii molemmat taas. Koska se on niin ihana ajaa, tottelee kuin unelma. Ja se on niin jotenkin sopiva, pienelle ihmiselle sopiva. Kädet yltää syliin kun niitä pitää ratilla. Siis niitä voi nojata jalkoihin samalla. Tai no, pidän ratilla oikeastaan useimmiten vain toista kättä.
Oon tässä väsännyt cv:tä. Että kun osaakin olla hankalaa. Ja se mun kesätyötodistus on jossain persreiässä. Ja se toinen ei taatusti ehdi postissa tänne ennen keskiviikkoa. Ja voih, voih.