Grääh. Inhoan erästä toistakin asiaa. Ja se on edelleen ihastuminen. Ja kyllä, vaahtoan samasta asiasta noin kuukauden välein, mulla tuntuu olevan sellainen hauska sykli että ihastun aina johonkuhun ja kuvittelen että se saattaisi olla ihastunut muhun, ja sitten sitä ei kiinnosta ja sitten inhoan taas kaikkea. Vittumitäpaskaa. Tämä viikko on sanalla sanoen angsti. Ainakin tähän mennessä.
Haha, mulla on kyllä kaksi kohtalonsisarta joilla on molemmilla sama sukunimi. Siis keskenään sama.
Niiden kanssa on hyvä angstata aina välillä.
Mutta on niin perseestä innostua aina välillä, tulee sellanen ihana olo, että tuntee itsensä peräti naiseksi ja huomaa auringonpaisteen ja tuulen, ja kaikki asiat, tuntee olevansa elossa. Ja sitten tulee aina sama lopputulos.
Kankkonen, mene nukkumaan.