Olis tämä päivä jo ohi. Oon niin lopussa ja mikään ei kiinnosta. Ja on peräti sellanen oikeen masennus-olo niinkun joskus huonoina kausina, että tuntuu sellanen painava tunne rinnassa. Toivottavasti tämä nyt ei aio kestää pidempään.
Ai, kappas, kello onkin jo tuon verran. Kohta voikin jo mennä nukkumaan. Koira vaan pitää ulkoiluttaa. Mutta ei ihan vielä, koska sen täytyy antaa sulatella ruokaa. Pelkään sitä vatsalaukun kiertymää, vaikka Simppa ei exactly ole 'suurehko, laajan rintakehän omaava' koira, jollaisilla se riski on suurin.
Vähän hemmottelin Töhnää. Laitoin sille tuoretta koiranmakkara-kissanraksusekoitusta kupin täyteen, ja toiseen kuppiin maidon loput kun ei niistä saanut enää kaakaomukillista.
Tuo vaan on niin kumma katti että se ei hirveästi tykkää maidosta.