Ohho, puolentoista viikon jälkeen puhelimeni akku alkaa vihdoinkin olla lopussa. En edes muista millon olisin laittanu sen lataamaan. Noin niinkun tarkasti. Ei sillä että mun aivotoimintani muutenkaan olisi kovin luistavaa nyt. Tekee mieli raejuustoa ja päärynämehua.
Vähänkö oli spookya eilen. Istuin koneella kattomassa leffaa. Ja yhtäkkiä kuulin yläkerrasta naurua. Niinkun keittiön ja kellarineteisen väliltä. Se oli sellanen nuoren pojan nauru ihan selkeästi. Kuulosti vähän Miikalta. No, ajattelin että Kakolla on joku vieras. Ja katoin leffan loppuun. Menin sitten yläkertaan ja kysyin Satulta että oliko täällä joku vieras. Niin se oli aivan ihmeissään että mistä oikeen puhun. Ja sitten sitä alko pelottaa ku mainitsin sen omituisen naurun.