Onpas pitkäveteinen päivänalku. Ei olisi pitänyt nousta tänään lainkaan. Koin kauhean järkytyksen: Sitä ihanaa vaaleaa leipää ei oo enää. Nyyhkis. Kun olisi niiiiin tehnyt mieli metwurstileipää. Ja juissia. No, tyydyin nielemään nenätippoja.
Jasu tulee(ainakin pitäisi tulla)tänään meille ja on yhden yön. Weee. En kyllä taas tiedä minne tungen sen nukkumaan ku parvelle ei voi. Siellä on niiiin kylmä. Se sairastu viimeksikin ku se oli täällä. Ja niin tein minäkin viime yönä. Parvella.
Oli hauskaa Elisalla. Paitsi että oli kauhean kylmä. Tai siis kun oltiin ulkona. Ja leiki siinä sitten jotain äänetöntä aavetta kun housut kahisee. Oli suloinen se koira. Melkeen niiinkun Simppa. Mutta paljon vaisumpi jotennii.