Joo, välimäen söpöliini ei sitten pitänyt meille viimeistä tuntia lainkaan. Käytin ajan "hyödyksi" miettimällä erään tekstin kirjoitusasua. Tai siis monen tekstin, mutta vain yhden Tekstin.
Sana alkoi maistua(tuntua) vieraalta. Niinkuin Muumipeikon kuono pakkasella. Joopa. Joo.
Voisin tästä painella keittiöön vääntämään patonkia uuniin. Oli taas näitä saakelin neronleimauksia eilen yhdeksän aikoihin lähteä polkupyörällä hakemaan patonkia ja juissia Abc:ltä. Eikä ollut kaulahuivia, ei.