IRC-Galleria

Seinäjoki 15.06.2011 17:17:04 tieliikenneonnettomuus

Mmm.. Desu on nyt vaakalaudalla.

Oon puoliksi rampana täällä kotona nyt, en tiedä, pitäis käyä tänään sairaalassa varmaan uudestaan.. Särkee joka paikkaa niin maan vietävästi.

Eli näin siis kävi eilen:

Olin ajatellut eilen että nyt viimeistelen kaikki jutut tuossa Serahin cossissa, tänään on hyvää aikaa = käyn hakemassa maalia ja maalaan Serahin korut, maalaan Serahin liivin uudestaan ja teen sen nahkaisen korun, mikä on vielä paloina Kallen luona.

Ehdin vielä hyvin käydä Seinäjoella hakemassa rubiininpunaista maalia noihin koruihin. Olin hyvällä mielellä. Ajattelin, että jos nyt saan kaikki tänä iltana valmiiksi, lähdenkin jo huomenna eli tänään Lahteen autolla ja yllätän rakkaan ystäväni @Afeni:n ilmestymällä kolmen-neljän aikaan tämän oven taakse.

No ei siinä mitään, siinä vaiheessa kaikki tuntui menevän aivan loistavasti.. Vauhtia oli autossa noin 80 km/h ehkä vähän ylikin, vaikka sataa olisi saanut paahtaa sillä tiellä. No, onneksi en paahtanut, en tiedä olisinko tässä enää kirjoittelemassa jännästi omin sanoin kierrellen ja kaarrellen, pitäen teitä jännityksessä, hähä.

Naama kääntyi melkoiseen pakokauhuun aivan niillä sekunneilla, kun ajattelin Afenia ja hänen ilmettään, kun olisinkin hänen oven takanaan ja sanoisin jotain tapaistani typerää.

Edessäni kääntyi rekka oikealle, sen verran kaukana, ettei vauhtia tarvinnut hidastaa. Musiikki soi, tuli joku helevetin typerä biisi, jotain niitä paskoja hittejä, jossa leikitään autotunella ja ääniefekteillä.

En ehtinyt nähdä kuin kolmion takaa tulevan auton keulan ja siinä samassa melkeinpä jo rysähti. En tiedä, aika tuntui hidastuvan, ehdinkö edes kunnolla jarruttaa? Kuului mahdottoman kova rysähdys. En edes tiedä, tuliko se airbagista vai kolahduksesta. Varmaan molemmista.

Taisin menettää tajuni hetkeksi. En ole varma siitäkään. Ambulanssi oli melkein heti paikalla, joten niin taisi käydä. Naamaan sattui, polveen sattui, alavatsaan sattui, molemmat kädet puutuivat. Samassa hetkessä kun tunnustelin omaa oloani, vieressäni olikin jo toisen auton kuski.

"Sattuiko, mihin koskee? Tää oli aiva täysin mun vika, en nähnyt sua kahden ison auton takaa."

Poika käski sammuttamaan auton, en oo varma, sammutinko sen itse vai sammuttiko toinen kuski sen puolestani. Alkoi sataa kaatamalla. Tämä se dramaattisuuden kruunaa.

Toisessa hetkessä palokunta ja toinen ambulanssi saapui, lopulta myös poliisi. Minut kiskottiin autosta pihalle, en saanut liikkua itse yhtään. Vesisade paiskoi kipeään naamaan ja jokaiseen liikkuvaan raajaan. Kastuin, mutta se oli kyllä pienin murhe siinä vaiheessa.

Matka sairaalaan oli aika utuinen. Kyselivät hoitajat siinä jotain. Makasin ensiavussa kolmatta tuntia rankalaudan päällä, märissä vaatteissa, raajat liikkumattomina. Pelkästään se jo sattui helvetillisesti.

Onnekseni kuitenkaan paikkoja ei mennyt hajalle. Olen yhtenä kappaleena ja elossa. Autostani en voi sanoa samaa, mutta.. Auto se vain on.

Nyt särkee paikkoja. Pää ei käänny kunnolla ja kävely on laahustavaa, mustelmia naamassa ja joka puolella. No. Ehkä se tästä.

Toisin sanoen, jos pääsen täältä Desuconiin asti, cossaan turpaan saanutta Serah Farronia.