IRC-Galleria

Olin ihan varma, että tää päivä menee niin poskelleen ku olla ja voi. No, ainakaan mulle ei tapahtunut mitään fyysisesti. Tosin huomasin, että osaan sääliä oikein urakalla. Yks tyyppi kerto itsestään aika "kauheen" jutun ja mulle tuli heti vaivautunut olo :( Piti kirjottaa oikeen vanhanaikaseen päiväkirjaan kuinka säälin sitä tyyppiä. Helpotti ainakin hiukan... Eli jos tarttet säälijää, niin soita mulle :D

Lisäys: 3.2.06
Kyllä tänään jotain kamalaaki tapahtu. Yks Liisa Jussila jäi auton alle ja kuoli viikkoa myöhemmin....... :( Otan osaa <3

Pitihän tää arvata, tuun heti kipeeks ku oon ollu hoitamassa Emmaa. No ei ihmekään, ne kaikki yskii siellä vaikka päin naamaa, jos pitää. Ei voi mitään, jos joudun olee poissa koulusta. Toivottavasti kunnon tauti iskis vasta keskiviikon jälkeen, saadaan (kuulemma) "tosi tärkeetä" infoa keskiviikkona... Kiva, kun ei oo yhtää tietoo, että onko huomenna liikunnassa tanssia vai jotain ihan muuta...Prkl

Tulin eilen Emmalta. Eipähä kukaa tuu sanoo "puis", jatkaa "käsi" ja lopettaa "tänne". Seuraavan kerran nään Emman vasta 12. helmikuuta, kun on hänen syntymäpäivänsä :) Ei yhtää tietoo, et mitä ostais... Apua... Ylihuomenna alkaa koulu. EIKÄ!! Mä en jaksa... Ajatellaanpas positiivisesti: "onhan aina jotain lomaa, jota odottaa". Tosiaankin, toi oli systerin älynväläys. Sama väläys jatkuu näin: "Suomessa on niin hyvin asiat, ettei oo mitään viikko talvella, viikko kesällä lomaa. Ja jos susta ohjaaja tulee, niin sähän saat melkeenpä ite päättää, koska sun lomat on." Phah, systeri on kans yks xD

Taas ajattelin ruveta valittamaan siitä, että oon yksin. Ei sille mitään voi... Tai no tottakai, kaikelle voi, muttei mitään saa ilmatteeks. -ttu.

Kattelin tossa Seiskan horo-skooppiennustuksia ja luin omani. Siinä viitattiin johonkin unelmien täyttymyksiin ja onneen. Just joo. Kyllä mä luen melkeenpä aina kaikki horoskoopit, mitä nyt löytyy. Jotkut toteutuu (hei OIKEESTI) edes jollain tavalla. Ne, jotka ei toteudu, niistä mä nään unta xD Hahhah

Ja mulle kun luvattiin, että saan laittaa tänä vuonna joulukuusen sellaseks kun ite haluun. Ja tietty faija on niin saatan*n idiootti ja herra Täydellisyys, ettei se ees jaksanu hakee OIKEETA kuusta OIKEESTA metsästä. Vi*tu se haki meille MUOVIkuusen. Vitu*taa ehkä vähän. Okei, se kuusi on ihan jees, kuha siihe laitto ne oksat ja levitti ne. Mut nyt se vi*un perkele*n idiootti väittää, että ne oksat on laitettu väärin! Mukamas niin, että ylhäällä on pitkiä oksia ja alhaalla lyhyitä. HEI HALOO VI*UN KYRP*KALLE!! Pitkiä oksia oli kaksi liikaa ja lyhyitä kaks liian vähän! Mut EI NIIN EI. Mä oon taas laittanu ne tahallani väärin ja herra Täydellisyys haluaa korjata asian. Vit*u korjatkoot ja koristelkoot. Mun joulu loppu tähän.










Se vit*n idiootti saa sitte vasta anteeks, jos se tuo mulle huomenna joulurauhan julistamisen aikana ihka uuden kännykän.

Kattelen taas Idolsii... Pete on kamala! :D Sori ny vaa niille, jotka siitä tykkää, mulle ei uppoo. "Musiikin ammattilaisena" (Eetun mielestä) mun pitäisi erottaa jyvät akanoista, mutten ainakaan omasta mielestäni arvostele koko kolmikkoa tasapuolisesti... Katrista tykkään, koska se laulaa hyvin :) Ilkka on ihan jees, mutta se sen vitsailu menee yli hilseen :s Pete on (siis MUN mielestä) ihan hirvee :D Varmaa johtuu siitä, että se virnuilee sillee ärsyttävästi ja jotenki sen olemus kuvottaa x) No nyt huomasin varmaan sen suurimman syyn, miksi en pidä Petestä. Sillä on yhtä OUTO ääni kuin ANTTI TUISKULLA. Jos pitäs jompaa kumpaa kuunnella, kuuntelisin kyllä Peteä, mutta varmaan kuolisin :)

Jos joku kysyis multa, että millanen sitten on hyvä laulaja, mä vastaisin näin:
"Hyvä laulaja:
1. Laulaa ihan minkä tahansa biisin niin hyvin, että joka ikisestä sanasta saa selvän
2. Luo tunnelman astuessa lavalle
3. Muokkaa tunnelman biisille sopivaksi
4. Hallitsee yleisönsä
5. Saa yleisön yhdistymään biisiin
6. Säteilee ilman valoja, meikkiä, hyviä vaatteita, yleisöä, laitteita ja musiikkia."

Miks kaikki komeet jätkät on varattuja (tai homoja)? Ei sillä, että haluisin komeen, mutta oispa yksikin komee, sinkku ja hetero jätkä, jolle sais nauraa, että "Häh häh hää, sullapa ei oo muijaa vaikka oot noin syötävä!" Ai vitsi oon joskus reilu...

Hittoku aina jään kakkoseks yhelle toiselle mun "kaverille". Tunnen pari jätkää, jotka tuntee myös sen. Tiedän, että se on maannu niiden kummankin kanssa, vaikka se todistaa syyttömyyttään. Ja mä myös tiedän, että ne kummatkin jätkät haikailee ja venaa sitä mun "kaveria", vaikka se itse on hässiny tiedä monenko tyypin kanssa niiden jälkeen.

Ärsyttää vaan se, kun se ei voi sanoo niille, että se on jatkanu eteenpäin, että niidenki varmaan kannattais. En mä kyl usko, et voisin kumpaankaan sen enempää tutustua, kun tiedän niiden olleen joskus mun "kaverin" kanssa. Iljettävää...

Ja nyt korostan tota "kaveria" noiden lainausmerkkien kanssa, koska en oo ikinä oikeen tuntenu sitä mun kaveriksi. Mä vaan oon sellanen tyyppi, joka kuuntelee ja kuuntelee ja kuuntelee ja vaihteeks taas kuuntelee. Ja jos se - jota mä oon kuunnellu - ei kuuntele mua, mä vaan jätän kaiken vellomaan sisälleni ja siellä se sitte muhii. Jossain vaiheessa ne tuntee purkautuu sieltä oikeen kunnolla ja sitten onki "kavereilla" kestämistä.

No, mitä mä tässä valittamaan. Itsepähän oon elämäni tälläseks tehny. Tai no vanhemmat on antaneet 10 vuoden alkupukkauksen ja melkeen siten sitoneet mun kohtalon. Ai että niitä sitten, kun mä saan vihdoinkin tilaisuuden kostaa (muah-muah-muahahhaa!).

Pitäis varmaa lopettaa tää ainainen valittaminen ja tyytyä tänhetkiseen tilanteeseen. Katsotaan, toimiiko mun uusin projekti. Jos toimii, niin sepä hyvä, eka joka toimii. Jos ei, niin ei ole tarkoitettu...

Mulla on joskus oikeesti ihan hemmetin tylsää. Mä tiedän, että aina vaan mä valitan siitä, kun oon sinkku ja ruma ja niin pois päin. Mutta tässäpä 10 hyvää syytä olla sinkku ja ruma (ja nämä ovat myös niitä syitä, miksi ei kannata olla sinkku ja ruma):

1. Kukaan ei kiehnää koko ajan vieressä, kun läksyjä pitäisi tehdä.
2. Koulussa saa ihan rauhassa olla yksin ja kuunnella musiikkia, jos "kavereita" ei näy mailla halmeilla.
3. Juopot ja kännikalat ei tuu ehdottelee (kaupungilla / junassa / bussissa / metrossa / ratikassa / kaupassa) mitään.
4. Saa olla yksin, kun siltä tuntuu.
5. Pitkän päivän jälkeen kukaan ei raahaa leffaan tai yöelämään bilettämään.
6. Saa mennä minne itse haluaa milloin vain haluaa.
7. Jouluna ei tarvitse ostaa ylimääräistä lahjaa.
8. Kaikki koulun lomapäivät tulee käytettyä rentoutumiseen eikä hässimiseen.
9. Huonetta ei tarvitse siivota säännöllisesti.
10. Joka päivä ei tarvitse meikata ja harjata hiuksia, jotta näyttäisi hyvältä.

Mun mielestä ainakin ihan hyviä syitä, no totta kai, mähän ne just kirjotin...

Etsin ystävää,
joka ymmärtää.
Etsin ystävää,
joka käsittää
mun elämää.

Etsin rakasta,
joka ei mua pakasta.
Etsin rakasta,
joka pelastaa
mut hotelleista.

Jos olet etsimäni,
pirauta tai kilauta.
Jos sulta liikenee
minuutti tai kaksi,
pistä mua paremmaksi.

Huomasin taas, että pitäs hommata joku kone joka vastais aina "joo" tai "kyllä", kun oon hiljaa. Muttaku sellasta ei oo :'( Haluisin ostaa Trivial Pursuitin ja muita kivoja pelejä, mutta mitä turhaa niitä on yksin pelata? Ja muutenkin suurin osa peleistä on suunniteltu vähintään kahelle pelaajalle...

Ärsyttää tää tämmönen yksinpuhelu. Olis ees jotain muuta tekemistä ku tietokoneella istuminen ja telkkarin kattominen. No joo, onhan ne kokeetkin ihan tärkeitä. Huominen päivä menee psykaa lukiessa, ihanaa <3 Jatkan Selviytyjien jälkeen... Joo, tiedän. En jatkanut :P Mutta saa nähdä tänään tuleeko jotain valittamista psykan kokeeseen lukemisesta... Saa nähdä

Pimeään huoneeseen ei kajonnut edes kuun valo. Juuri ja juuri pystyi erottamaan sängyn peiton edestakaisen liikkeen hengityksen tahdissa. Hengitys oli hiljaista ja rauhallista kuin tuulenvire poskella lämpimänä kesäpäivänä.
Tämä nukkuja ei ollut tietoinen häntä odottavasta yllätyksestä. Aamulla hänen vanhempansa ja sisaruksensa yllättäisivät hänet totaalisesti. Tämä perhe oli siunattu hyvyydellä, mystisyydellä, rakkaudella ja magialla...

Isabella Järvinen heräsi kuudelta aamulla ovelta kuuluvaan koputukseen. Hän tiesi, että hänen vanhemmat siskonsa olivat oven takana lahjapaketteineen. Oli neljäs päivä heinäkuuta ja Isabellan syntymäpäivä. Kuusitoista vuotta sitten Isabellan Maria-äiti oli huutanut ja kiljunut tuskasta pukatessaan kolmatta tytärtään ulos maailmaan.
"Ciao, Bella!" Katarina - vanhempi siskoista - hihkaisi iloisesti Isabellan avattua oven ja ojensi punaiseen käärepaperiin kiedotun paketin pikkusiskolleen. "Nyt olet yksi meistä. Kuusitoistavuotiaana elämäsi muuttuu."
"Joo, tosiaan", Isabella vastasi unisesti ja oikoi vaaleaa yöpaitaansa. "Menen lukioon ja toivottavasti opinkin siellä jotain."
Puhuessaan Isabella oli istahtanut oranssille tuolilleen, joka hänellä oli huonessaan, ja hylännyt lahjansa nurkkaan. Katarina vilkaisi toista siskoaan Ninaa ja virnisti.
"Ei, Bella. Sinä et mene lukioon", hän tokaisi kylmästi. Isabellalla meni kylmiä väreitä selässään, kun Nina veti kynsiään liitutaululla.
"Voisitko lopettaa?" Isabella sanoi halveksivasti. "Kuinka niin en mene lukioon? Enkö päässyt sisään?" Isabella kysyi vanhimmalta siskoltaan.
"Ei, ei, ei", Nina huudahti ja punastui saman tien tajutessaan äänensä voimakkuuden. "Tai siis... En tiedä pääsitkö sisään, mutta lukioon et tosiaan mene."
Isabella ei ymmärtänyt, miksi hänen siskonsa olivat niin salaperäisiä. Hän muisti, kuinka järkyttynyt Nina oli ollut kuusitoistavuotispäivänään. Hän oli itkenyt vuolaasti koko aamupäivän ja iltapäivällä virnuillut ja hihitellyt kuin mielipuoli. Nina ei ollut edes suostunut kertomaan Isabellalle syytä, vaikka he olivat aina kertoneet toisilleen vaikeatkin asiat.
"Mikä teitä oikein vaivaa?" Isabella karjui vihaisena. "Jos tämä on jotain sairasta pilaa, niin ei naurata yhtään!"
Katarina ja Nina hihittelivät hysteerisinä Isabellan raivonpurkaukselle. Isabella vilkuili vuorotellen siskojaan ja alkoi loppujen lopuksi itsekin naurahdella. Tämä siis oli pilaa.
"Voi sinua, Bella", Katarina naurahti lopulta. "Ei millään pahalla, mutta koska kuulut juuri tähän perheeseen, niin et mene lukioon."
Isabella rypisti kulmiaan. Häntä alkoi huolestuttaa sisaruksiena mielenterveys. Tottakai hän menee lukioon, onhan hänen sukunsa kaikki jäsenet käyuneet lukion edes jollain tavalla.
"Kuules. Et tiedä puoliakaan", Nina sanoi Isabellalle. Joskus Isabellasta tuntui, että Nina pystyi lukemaan hänen ajatuksiaan.
"Jatka nukkumista nyt", Katarina sanoi rauhallisena. "Tämä tulee olemaan todella pitkä päivä meille kaikille. Kauniita unia."
Siskot lähtivät huoneesta ja sammuttivat valot. Samassa Isabella tajusi kuinka väsynyt oli. Hän oli mennyt nukkumaan vasta yhden aikoihin, olihan kesäloma. Kukaan hullu ei mennyt ennen keskiyötä nukkumaan. Isabella nousi tuoliltaan ja kaivautui peittojensa alle. Kesti vain muutama kymmenen sekuntia ennen kuin hän nukahti.