IRC-Galleria

on se kyllä - koneella yhteen, telkkaria kahteen, sitte nukkumaa - tunti mennyt, eikä vieläkään unta (kone oli siis kiinni pari tuntia ja telkkari sen tunnin). jossain siinä välissä kun mietiskelin viiteen kertaan random juttuja läpi ja väsyneenä, mutta nukkumisen yrittämiseen turhautuneena ja tylsästyneenä pyörittelin tietokoneen penkkiä jalallani samalla katsoen sängyn toisesta päästä kuinka se pyörii, ajattelin että ehkä se on aivan sama tulla kirjottamaan armotonta monologia tänne mieluummin kuin jäädä sänkyyn pyörimään itseni ympäri toiset sata kertaa. tälläkin hetkellä väsyttää ja tekee mieli nukkumaan, mutta ei nukuta. väsyttää, ei nukuta. sama kait se tuotakin on tässä samalla jauhaa. väsyttämisellä tarkoitan sitä, kun tekee mieli nukkumaan, ajatukset pyörivät tämän tasoisissa jutuissa ja ei jaksa tehdä enää oikein mitään. nukuttamisella tarkoitan sitä, kun aivan oikeasti nukahtaa heti kun silmät sulkee ja sitä, kun silmiä joutuu pitämään väkisin auki ettei ne mene kiinni ja nukahda. tämä on kait se tylsyyden huippu. ja ihme ja kumma sinä tätä luet, samalla miettien, miten tylsää ihmisellä voikaan olla. herääkin kysymys kummalla meistä on tylsempää. minulla tätä kirjoittaessa vai sinulla tätä lukiessa? rankka kysymys eiköhän pohdita tuotakin vielä viisi minuuttia. jospa minua alkaisi nukuttaa tuota pohtiessa. näiden juttujen pohjalta minulla on totisesti tylsempää, mutta oikeastaan kirjoitan vain lakkaamatta sen enempää miettimättä silmien ollessa siinä pisteessä että tekisi mieli nukahtaa, mutta se nukahtaminen vai sattuu puuttumaan. sinulla puolestaan voi olla hyvinkin hauskaa lukea tätä tekstiä, varsinkin jos olet nopea lukemaan ja olet vielä perillä mistä puhun (tai ehkä sinulla on vieläkin hauskempaa kun et tajua yhtään mitään mistä puhun). toisaalta, on minustakin aika huvittavaa kirjoittaa tätä. se varmaankin johtunee siitä että olen väsynyt, todella väsynyt. ehkä tämä teksti ei olekaan paskankaan kiinnostavaa (ei muuten vitussa olekkaan, mutta ehkä se siksi onkin hauskaa. ehkä.). tuleeko tuohon muuten mihin tuo piste? tätä en jaksa edes pohtia. enhän jaksa käyttää edes isoja alkukirjaimia. muutenhan joutuisin ajattelemaan liikaa. eihän sellainen sovi. hmm. kirjotellaanpas nyt oikein olan takaa mitä mieleen juolahtaa. tuli mieleen, että jos piilottaisin tänne tekstiin jotain juttuja ja sitten tämän lukija saisi jotain jos on jaksanut lukea tämän. vähän kuin vaivannäöstä palkkioksi. mutta mitä järkeä siinä nyt enää olisi, kun olen jo sen tähän kirjoittanut. tai no ehkä voisin tämän pyyhkiä, mutta mitä minä muka palkkioksi antaisin. ja mitä hyötyä siitä olisi, ja selviääkö kukaan näin pitkälle. ja oikeasti, ihan aikuisten oikeasti, kiinnostaako ketään paskan vertaa? ei minua ainakaan, ja minä sentään kirjoitan tätä! on tämän kirjoittamiseen tosin mennyt jo varttitunti, joten olisippa harmi jos tätä ei kukaan lukisi. tai ehkä minä tämän aamulla luen ja nauran yksikseni. toivottavasti en vain poista tätä. tulipa mieleeni vielä semmoinen hassu juttu, että olen ihan selvinpäin. ihan täydellisesti siis, mitään en ole ottanut. kokista tosin join joskus kuusi tuntia sitten, mutta sitä tuskin voi laskea. väsymyksen piikkiin. mutta jos en kohta saa unta niin kait se pitää käydä vetämässä viskin loppu kaapista, niin sitten sitä juttua vasta irtoaakin. jos nyt sitten enää jaksaa. ihan hyvä idea muuten. juoda kännit että saa paremmin unta. alkaa vain tuntua siltä että tämä kirjoittaminen saa joko nukuttamaan tai sitten saan jo kohta nestehukan. onhan tähän tekstiä pölissyt nyt jo aika helvetisti parissa kymmenessä minuutissa, kun ottaa huomioon, että olen samalla sekä miettinyt että kirjoittanut tämän. kertoo paljon siitä, millaiset laatuvaatimukset jokaisella jutulla tässä on ollut. nyt muuten alkaa kohta nukuttamaan. kunhan vain ei kävisi niinkuin aina - juuri, kun kaikki aktivitiitit on lopetettu, ja painuu petiin, ei nukahdakkaan. noin käy tyyliin silloin kun on jo meinannut nukahtaa aikasemminen, mutta ei sitten nukahdakkaan, kun menee nukkumaan. ja ei tunnu kivalta. nyt pitäisi vielä keksiä lopetus tälle jutulle. ja ehkä pitäisi vakavasti harkita tuota peruuta nappia, tai vähintään tuota näkyvyyden rajaamista. oi vitsi, meinasin jo vahingossa painaa peruuta, kun katsoin mitä vaihtoehtoja rajauksessa on. scary. ajatella, että olisit saattanut jäädä tästä kaikesta paitsi. mikä menetys, eikö? en oikeastaan jaksa laittaa tähän mitään loppuhuipennusta, koska näin pitkässä tekstissä usea vamaan tekee niin, että lukee alun, hyppii sinne tänne keskellä, ja lukee tyyliin viimeisen lauseen. huipennus pitäisi ehkä piilottaa keskelle, tai sitten tähän, ja jatkaa tätä vielä turhilla lauseilla. ei sillä, jatkan tätä joka tapauksessa turhilla lauseilla, ettei vahingossakaan mitään tärkeää jää loppuun. vai jättäisinkö sittenkin, ihan vain kiusaksesi, että todella luet tämän loppuun. no ei. en kehtaa olla ilkeä. sinähän se ansaitset huipennuksen eikä ne, ketkä vain hyppivät tämän yli. toivottavasti ne hyppijät ei nytten satu lukemaan tätä. aijjaij, mieleeni juolahti, että entäs jos tätä ei kukaan jaksa edes hyppimällä kaahlata. silloinhan tämäkin lause tässä on aivan turha. pitäisikkö tähän nyt sitten laittaa jokin mega luokan paljastus, että se olisi kaikkien nähtävillä, mutta kukaan ei tietäisi siitä. idea hyvä kymmenen, ainakin väsyneen näkökulmasta, mutta jos sen joku sittenkin lukisi, olisi se aika perseestä. paljastaa nyt jokin asia sen takia, että ei saanut unta joskus kolmelta yöllä, ja halusi välttämättä kirjoittaa siitä päiväkirjaan, koska jutusta tuli niin pitkä, ettei uskonut kenenkään koskaan sitä lukevan. muuten jos oikeasti luet tämän, niin kirjoita tuohon alle kommentti, että tiedän, että näitä voi kirjottaa jatkossakin. tai sitten kirjoita, että älä vitussa enää kirjoita näitä. enkä kyllä varmaan kirjoitakkaan. ei nimittäin enää jaksa. kohta puol tuntia kirjottanut tähän viestiä ja kukaan varmaa jaksa lukea tätä. en kyllä mahda tarkemmin ajatellen sittenkään jaksaa itsekkään. kauheaa paskaa. no niin, nyt alko nukuttaa, thanks diary to pimping me sleep!