IRC-Galleria

Ehkä olisi pitkästä aikaa pienen mietelmän paikka.

...pätkivää on tekstini...
Ajatukset ovat melko sekaisin menneen vuorokauden ajalta. Osasyynä se, etten nukkunut puolta tuntia viime yönä. Asiat -- ihmiset vain vilisevät ympärilläni, kun itse vakuuttelen maltin olevan valttia. Levottomuutta ja paniikinpoikasta ilmassa. Oudointa on kuitenkin se, ettei mitään ole tapahtunut. Yhtään mitään. Melkein mitään. Tylsä ja sisällötön päivä ilman mitään syvempää tarkoitusta, kuin maailma olisi rikkinäinen levysoitin, joka jäi toistamaan satunnaista äänenpätkää:

...hetkeksi menneisyyteen...
ala-asteen piha... ruosteiset keinut... tyhjillään... ketjujen natinaa...

...ja takaisin...
Nyt kun tiedät, miltä minusta tuntuu, ilmennän ongelmani. Löysin Anssi Kelan Kaksi sisarta -- kaksosiksi paljastuivat. Soppa on selvä. Minuahan vedetään yhtä lujaa kahteen vastakkaiseen suuntaan johtaen tietysti siihen, että pysyn paikallani. Minusta tuntuu, että tästä tulee olemaan vain harmia mutta olen suuntani valinnut enkä tässäkään vaiheessa uskalla horjuuttaa tätä vaivautuneen harmoniallista tasapainoa. Saa nähdä, kuinka kauas tämä termiikki kantaa. Kunpa vain vilinä lakkaisi ja tajuttaisiin pysyä paikallaan.

...viimeinen toivomus...
Tiedät, että olet tärkeämpi minulle ja siksi Sinun täytyy pelastaa itsesi.
Vasta sitten voit tarttua käteeni ja kävellä kanssani perille.

Rakkaudella,
Cuccacaalisalaattipöydänjalkavaimo.