Jeih! Syyskuu otettiin haltuun! Olin siis koko kuukauden galleria + msn lakossa. .. Jaa miltä tuntuu vai? - Hmm, hyvältä! Huomasin miten hurjan paljon elämässä ehtii tekemään, kun ei roiku täällä kokoajan. (no en ees ollu ennenkää kokoajan, älkää yrittäkö) Anyway, jos nyt heitän tätä pakollista analyysiä tästä kisasta, niin: alku oli aika tahmeeta, renkaissa ei ollu oikeen pitoo ja meinas kokoajan luisua radalta. Mut sit vaihettiin sadekelin renkaat ja homma alko kulkeen. Siinä tuntu aika liitävän, kun sai tukevan otteen ratista ja mun tallipäällikkö piti musta huolta. Viimein saavuttaessa kohti viimeisiä kierroksia syyskuun gp:sta, alkoi renkaitten pinta olemaan niin kulunut, että täytyi olla neljä kättä, viis silmää ja seittemän jalkaa ja siltikään ei meinannu riittää.
Saavuttaessa viimeiselle kierrokselle tunsin kuinka helpotuksen aalto valtasi kehoni ja mieleni, olin tukevassa johdossa ja kukaan tai mikään ei voinut minua pysäyttää. Näin kuinka maalilinja häämötti, väkijoukko hurrasi ja selostaja huusi täyttä kurkkua. -- MAALILINJA!!! Minä tein sen! Olen voittanut itseni!
For the
Day i die,
I'ma touch the Sky
Ps. Lehdistötilaisuus pidetään tuonnempana...siis tuonnempana...tonne noin!
>