Miksi ei saisi rakastaa ketä haluaa?
Miksi erilaisuus ei ole hyväksyttyä?
Miksi ihminen ei saa päättää jaksaako elää vai ei?
Miksi pahaa tehdä koko ajan?
Miksi kukaan ei ole enää lapsi vaan pyrkii kiireellä aikuisuuteen?
Miksi puhuminen on niin vaikeaa?
Miksi ihmiset tuhoavat maailman?
Eräs ihminen saattaa tunnistaa mistä runo kertoo...
Ajatuksissani hakkaa vain
"Miksi?"
Tiedän tunteesi,
Koen ne itsekin liian hyvin.
Tahtoisit olla vapaa,
Tekisimmekö niin yhdessä.
Jos kuitenkin tulen lähellesi
Ahdistut liikaa.
Kaipaat tilaa
ja monia vaihtoehtoja.
Anteeksi,
kun tulin liian lähelle.
Juoksit luotani pois,
Sillä pakotin sinut taas tuntemaan.
Olit ollut hyvin pitkään turta
tai ainakin halunnut niin
Tarjosin pelastusta sinulle.
Olit kuitenkin jo päätöksesi tehnyt.
Katsoessasi silmiini
näit minussa ne samat lasinsirpaleet
jotka pistelivät sydämmessäsi.
Annoit minulle avaimen,
se päästäisi minut ulos tuskasta.
Olin kiitollinen,
vaikken sinua onnistunutkaan auttamaan.
Vaalin avainta,
ihailin sen kirkkautta.
Se oli muisto sinusta.
Sen oli tarkoitus vapauttaa minut
vankilastani.
En ollut loppujen lopuksi tarpeeksi vahva
sitä kantamaan.
Pakotie katosi ulottumattomiin.
Jäin pimeään,
seuranani ainoastaan
oma sairas mieleni...