IRC-Galleria

Leikkaus itse meni hyvin,
ei mitään hälyttävää.
Olin koulussa ruokatauolla,
kun soitin Nikolle ja kyselin miten
leikkaus meni.
Vastaus kuulu: "Hitler elää ja voi hyvin."
Olin koko aamun stressannut, että
miten siellä lääkärissä meni.
En ollut pystyny keskittymään tunneillakaan.
Ja ton ilouutisen kun kuulin, niin lähin
samantien kesken koulun
kotiin potilasta katsomaan.
Bussissa matkalla kotiin olin niin ilonen
että pari onnen kyyneltä tuli vuodatettua.
Olin ollu NIIN varma ettei Hitler selviäis siitä
leikkauksesta hengissä...
Ja nyt meillä oliskin vielä monta yhteistä päivää jäljellä. <3
Kotiin päästyäni menin heti katsomaan
Hitleriä...
Siellä se laatikossa lepäili, suuret tikit rinnassa
ja kyljessä, mutta näytti niistä huolimatta virkeältä.
Kovasti se yritti kokoajan päästä jaloilleen,
mutta lääketokkurassa kun oli niin ryömimiseksihän se meni. :)
Lääkäri oli sanonut että Hitleriä pitäisi pitää silmällä
kokoajan, ettei se rupeis repimään tikkejään auki.
Niko lähti kauppaan ostamaan puruja sen
private-häkkiä varten, kun sitä ei saisi muitten kavereitten
joukkoon vielä pistää...
Ja minä päätin sitten mennä kylpyyn.
Htlerin otin laatikkonsa kanssa siihen ammeen viereen,
että voisin sitä vahtia siinä samalla.
Jonkun aikaa siinä sitten oltiin ja Niko tuli kaupasta kotiin.
Sitten huomasin että Hitler ei enää pyrkinytkään pystyyn.
Ajattelin että nyt se rupes lepäämään, kun on
koko aamun sitkeesti pyristelly rauhottavia lääkkeitä vastaan.
Hetken kuluttua aloin kattoa tarkemmin..
Hitler oli vähän liiankin rauhallinen...
Se vain makasi, nenä ei nykinyt, eikä silmät räpsynyt.
Siinä se vaan makas ja tuijotti mua.
Se ei enää reagoinut mihinkään, mutta
hengitys kulki normaalisti.
Niko tuli hakemaan Hitlerin pois ja soitti eläinlääkärille.
Lääkäri ei osannut sanoa mitään.
Se on varmaan lääketokkurassa.
Jatkoin kylpemistä kaikessa rauhassa.
Sitten jonkun ajan kuluttua Niko tulee ovelle
ja sanoo: "Hitler on kuollu. Se ei hengitä enää."

Hitler oli aina kiltti ja rauhallinen.
Erilainen kuin noi muut.
Ja sellainen oli Hitlerin pois menokin...
Ei tuskallista taistelua, vaan rauhallinen
poisnukkuminen Nikon t-paidan lämmössä. <3

Hitlerin pois meno oli järkytys meille.
Oon tässä itkeny melkein silmät päästäni.
Olihan Hitler meille TOSI rakas. <3
Enemmän kuin rotta.
Tunnisti oman nimensäkkin. :>
Ja rotaksi se oli aivan ihana persoona.

Kuolinsyyksi veikkaan leikkauksen aiheuttamaa
sisäistä verenvuotoa,
koska Hitlerin hengitys oli rahissut,
mitä se ei ennen ollu tehny.
Ja kun tarkemmin Hitlerin ruumista katoin,
niin huomasin että sen silmistä vuoti verta.
Hitlerkin 'itki'.

Onneks lähin kesken koulun kotiin.
Sain nähä mun hanin vielä kerran
ennen lopullista lähtöä. <3

Mutta nyt.... nuku rauhassa pikkunen. <3
The pain is over. <3