Ja sitä huomaamattomasti purkaa vihaa,
kummallista ettei kokemuksille oo kumppania siunautunu.
On tutut kasvot, mut vieras puhuu. Ja kun ne katsoo suhun,
sä oot jo vieraantunu. Miks käy näin, miks kuvast ei saa selvempää.
Joskus on vaikeempi jatkaa, ja helpompi menettää.
Kaks tapaa elää, joko tiput tai taistelet,
meet harmaan kiven läpi, tai sit kidut ja vaimenet.
Puhu suus puhtaaks, muuten sä oot vaarassa.
Ongelmii pään sisäl, poljettiin päin niitä.
Nyt sängys makaa nuori mies, pitkin päiviä.
Kadonnu mielenkiinto, hävinny kiinnostus.
Toinen käsi nojaa tolppaan, toinen käsi kii kossus.
Miten täs käy, on helppo arvata sunki