Ehkä joskus aika saa arvet parantumaan, vaikka jäljethän se jättää ikuisesti
Ne jäljet saavat yhä uudestaan ja uudestaan miettimään parantuivatko ne edes vai lakkasinko minä vain katsomasta niitä
Ehkä vain pyyhkäisin ne maton alle
Piilotin ne laatikkoon
Väitin vain itkeväni muuta, vaikka ne painavat rintani alla
Ei mua kiinnostanut vaikka ne viiltelivät sisälläni tuhoten kaiken
Sieluni säröt sai vaikka välillä unohdankin
Yhtälailla ne polttavat sisälläni kuin saavat mut huokaisemaan helpotuksestakin
Ne muistuttavat että kaikki on jo ohi
samalla muistuttaen että ne ovat olleet
ja ovat kanssani iäti