Tosiaan, viikko on herättänyt monenlaisia tunteita. Suurimmaksi osaksi surullisia ja kaihoisia. Onhan sentään viimeinen viikko kesätöitä. Ei millää tekis miel lähtee takasin kouluun, vaan olla töissä! Ja onhan tuolla työpaikalla vähä niinku oma perhe, jonka kans on kuitenki ollu tiiviisti viimiset 16 viikkoo tekemisissä. Sinne on aina niin mukava mennä, vaikka aamuherätykset onkin aika inhottavia.
Huomenna siis viimeinen päivä edessä tätä kesätyötä. Järjestetään Heidin kanssa oikein jäähyväispartyt. Ollaa kuitenki sen verran tuotu sinne uutta elämää, menoa ja meininkiä. Halutaan että kaikki varmasti muistaa meidät. No, mut ne nyt muistaa ainakin.
Mutta onneksi meistä on tykätty sen verran ja ollaan painettu duuniaki että kuulutaan nyt kalustoon, ainakin pienen hetken ajan. Ei tarvitse siis hyvästellä kaikkia niitä ihmisiä siellä, vaan voi jatkaa jokapäiväistä arkea iloisin mielin. Se kyllä harmittaa ku ei pääse sinne joka päivä, mutta sekin aika on antoisampaa.
Huomenna siis luvassa oikein MEGAPARTYT!
On taas yksi hyvä syy elää tätä elämää.