IRC-Galleria

Näin se vaan menee. Mua ei nyt tavoita varmaan viikkoon kännykällä. Vain ne aniharvat joilla on mun toisen liittymän numero, (tai työnumero) saa kiinni.

Kohta on tääki joulu kärsitty, ei ois enää ku huominen. Loppuu onneks tämäkin tuska, viimein.

Ei joulu oo ku (lapsi)perheiden juhla, joka on tosi hyvin kaupallistettu, että se tärkein aina jää kyllä taka-alalle.

En kyl tiie mitä hyvää joulussaki on, tänä vuonna meni kyllä loppukin maku koko touhusta.
Kiitos ja näkemiin.

Tunnistatko itsesi tästä?

http://www.hs.fi/viivijawagner/1135237030883

Hyvin tyypillinen ilmiö.

Eikö elämään kuulukin ylä- ja alamäkiä? Niitä on ainakin kovasti sisältynyt tähän päivään.
Olen ilahduttanut monen ihmisen päivää, se on kyllä ihana tunne! Pienillä teoilla, joilla on suuri vaikutus.
Itsekin onneksi sain iloa osakseni kaiken sen epätoivon ja murheen keskellä.

Uskon parempaan huomiseen ja siihen että kyllä asiat järjestyy tavalla tai toisella. Ehkä se jouluilo tästä irtoaa.

Joulu"loma" menee töissä, mutta kyllä sen kestää kun ajattelee, että taitaa olla viimeinen joulu, jos sitä tästä eteenpäin lomailis.

Jospa sitä pääsis uuteen nousuun?

Kyl yks paholainen voi pilata monen ihmisen päivän ja pahimmas tapaukses joulun!

Hiiteen tommoset! <totinen>

Vaikka vielä kuinka kerää ittesä ja on ystävällinen, ni mitä saa takasin? Murhaavia katseita ja melkee naamalle syljeksintää. Siinä vaiheessa menee kuppi nurin meikäläiselläki.

Onpas ollut mukavaa. Päivällä ehdin lukea tentiin, kerrankin jo hyvissä ajoin. Sit oli kiva päästä täältä neljän seinän sisältä ihmisten pariin muutaman päivän kökötyksen jälkeen.

Ensin oli Katrin synttärit Tiksissä ja siellä humahti melkein neljä tuntia. Kiva oli nähdä Katriakin pitkästä aikaa. Seuraavaks tuliki jo kiire ku piti ehtiä vielä Katin tupareihi Olariin. Siellä oli huisin kivaa ja tuli viihdyttyä kans se nelisen tuntia.

Kelloki jo näyttää vähä vaille neljää, että hyvinhän se ilta meni. Autolla ja selvin päin siis olin liikenteessä. Ihan mahtava päivä!

Aamulla menin töihi ja liukastuin aulassa. Nilkka oli hellänä, samoin polvi ja käsi. Pikkuhiljaa kipu alko poistua ja tuntu et kaikki ois ihan jees. Ei menny kauaakaa ku joka raajaa alko särkee oikee todenteolla. Tilasin lääkärille ajan, vasta iltapäiväks sain ja sen takia piti mennä Tikkurilaa asti.

Viimiset pari tuntii oli ihan tuskaa, nilkkaa särki jumalattomast ja se turpos ku pallo, eikä sil pystyn oikein astumaankaan. Mielenkiintoista oli lähteä auton rattiin, perille pääsin, monen mutkan kautta.

Lääkärissä sain odottaa melkein tunnin, alko jo pieni epätoivo tulla. Vihdoin pääsin sisään ja lääkäri totes et on vaa nyrjähtän, lepoa ja saikkua sunnuntaihin asti.

Nimenomaan, "vaan" nyrjähtän. Hullua särkyä ja turvotusta. Rönyän tääl kämpässä seiniä ja huonekaluja pitkin. Hyvin menee.. Ei auta nyt muu ku lepää vaa. ^^

ennen kuin näin sen omin silmin: http://aviomiespalvelu.fi/