IRC-Galleria

tuli, oli ja meni. Kivasti oli porukkaa, toista kymmentä. Alko olla vähän kuumat paikat ja desibelit nous vain iltaa kohti. Ilta jatkui Rymy-Eetussa sillä jäljelle jääneellä porukalla. Itse suuntasin jo kotia kohti. Kivaa oli, kiitos ja näkemiin. Nyt vaan unta palloon ja nokka kohti ensi viikkoa.

Ei tässä muuta ku odottelua että huomenna pääsee viihteelle. Kattelee sitte ens viikolla miten nää asiat tästä lutviutuu. Kyl uskoisin että ihan jees...

Ihan liikaa ja ihan liian nopeesti. Kaikki kaatuu päälle: koulutyöt, ihmissuhteet, työttyöt, kotitalous, perheasiat...

Hedari alkaa puskee pikkuhiljaa tätä menoo. Ei auta muu ku ottaa nappia naamaan ja vetää henkosta hetken. Kyl ne asiat sit lutviutuu tuol pienes päässä, ainakin toivon niin. Muuten kyllä en tiie mitä helvettiä sitä tässä tekis.

Kertakaaaaikkisesti.

oli täyttä TUSKAAAAAAAA!

Siis oikeesti. Niin turhauttavaa. Ihan puuta paskaa. Onneks huomen pääsee töihi. Tosin, nyt on vähä semmonen outo olo, ihan ku ois tulos kipeeks. No ei auta muu ku taistella sitä vastaan!

En taho mennä kouluun.

on nyt virallisesti vietetty bilettämisen merkeissä. Ensin ei ollu mitää suunnitelmii koko viikonlopuks. Kävi jo harmittaa että miks en ollu keksiny mitää tekemistä. Mira kuitenki sitte soitti ja kysy lähenkö sen kanssa Club Barcelonan avajaisii ku sil oli joku vip-lippu sinne. No eipä siinä sitte kauaa menny kun päätös oli tehty.

Ensin menin kasiks sen luokse Myyrmäkee alottelee ja nopeesti meni seki aika. Sen sisko heitti meidät sitte stadii siihe hotelli Presidentille ja siinä ooteltii et ovet aukee. Ihan jees paikka. Ei kuitenkaa mikää semmonen kova biletysmesta, kaikki vaa istuu tönötti siel. Olihan siel julkkiksii: Axl Smith ja Sari Nygren (BB-voittaja 2006), sekä Olli Saarela.

Päätettii sit puolenyön aikaa vaihtaa paikkaa. Apolloon saatii jonottaa yli puol tuntii ja se oliki jo puol yhen paikkeilla ku päästii sisää. Siel oli sitte vähä enemmän sakkii, eikä meinan mahtuu oikein liikkuu. Ainoo "julkkis" joka nähtii oli BB-ääni, Subin juontaja Jesse. Mirtsu sit tapas siel jonku tyypperöisen ja päätin lähtee tokavikal junal kotiipäin ku alko väsymys iskee. Hyvä niin, pääsee luultavast aiemmin nukkumaa eikä rytmi ois niin kauheen sekasin. Kivaa oli ja seuraavaks kovempi känni. Ei siinä muuta.

Viimeinen lomapäivä jäljellä ja kaikki otettava irti. Lepoa siis. ...zZz...

Nopeesti meni tääki kesä. 16 viikkoa tarkalleenottaen. Mietityttää että mihin ihmeeseen se aika meni ihan hujauksessa. No nyt on kuitenkin työt takana ja kouluun mentävä maanantaina. Siis kiinnostaa ku kilo paskaa. Suoraan sanottuna.

Mun ja Heidin partyt meni hyvin. Meit vaa jännitti ihan kauheest, ei tiietty kyl itekää minkä ihmeen takii, ku tuttui ihmisii oli ne kaikki siellä. No kyllähän se tietty aina tuo oman jännityksensä, ku on jotain vähä erilaista. Porukka oli kuitenki tosi tyytyväisiä tarjoiluihi ja iloisia meidän puolesta että saadaan jatkaa siellä, eikä kenenkään tarvi luopua kenestäkään. On se vaan niin kiva ku on mukavia ihmisiä ympärillä ja vielä niin paljon!

Toisaalta on niin surullinen fiilis, ku ei mee maanantaina töihi, vaan kouluun. Mut onneks sitte tiistaina jo pääsee. Tulee varmaan ihan jännä arki, ku koulussa on se oma kiva porukka ja töissä sitte taas toinen kiva porukka. Ei pitäis olla elämässä mitään valittamista nyt ainakaan vähään aikaan.

Ei tässä sitten muuta, viikonloppua vietellen ja voimia keräillen.

Tosiaan, viikko on herättänyt monenlaisia tunteita. Suurimmaksi osaksi surullisia ja kaihoisia. Onhan sentään viimeinen viikko kesätöitä. Ei millää tekis miel lähtee takasin kouluun, vaan olla töissä! Ja onhan tuolla työpaikalla vähä niinku oma perhe, jonka kans on kuitenki ollu tiiviisti viimiset 16 viikkoo tekemisissä. Sinne on aina niin mukava mennä, vaikka aamuherätykset onkin aika inhottavia.

Huomenna siis viimeinen päivä edessä tätä kesätyötä. Järjestetään Heidin kanssa oikein jäähyväispartyt. Ollaa kuitenki sen verran tuotu sinne uutta elämää, menoa ja meininkiä. Halutaan että kaikki varmasti muistaa meidät. No, mut ne nyt muistaa ainakin.

Mutta onneksi meistä on tykätty sen verran ja ollaan painettu duuniaki että kuulutaan nyt kalustoon, ainakin pienen hetken ajan. Ei tarvitse siis hyvästellä kaikkia niitä ihmisiä siellä, vaan voi jatkaa jokapäiväistä arkea iloisin mielin. Se kyllä harmittaa ku ei pääse sinne joka päivä, mutta sekin aika on antoisampaa.

Huomenna siis luvassa oikein MEGAPARTYT!

On taas yksi hyvä syy elää tätä elämää.

Perjantai oli aika surullinen. Jopo oli meillä viimistä päivää töissä. Se oli tehny meille aivan tosi hyvää porkkanakakkuu, nams! Siinä sitte tippa linssissä hyvästeltiin ja luvattiin että pidetään yhteyttä ja kyläillään, puolin ja toisin.
Lähdin sitte töistä ajelee kohti Kotkaa. Illemmalla näin sitte Tiiaa ja käytii Amarillossa istuskelemassa ja sen jälkee ajelemassa. Muisteltiin kaikkea vanhaa ja uutta, maan ja taivaan väliltä.

Lauantaina sitte tuli juhlittua Sannan 25 vee synttäreitä ihan pienellä porukalla. Seurikselle päädyttiin vihdoin ja viimein. Meno ei mun osalta ollu kyl kovin kivaa. Humalatila oli täysin nollassa ja vitutus kohoamassa erittäin nopeaa vauhtia. Mut onneks synttärisankarilla oli hauskaa, se on pääasia.

Sunnuntaina piti kerätä voimia ja nukkua koko päivä iltaan asti. Illalla käytii kattomassa Tiian kanssa Haminan Bastionissa JCS:ää (Jesus Christ Superstar), jonka Jopo tuottaa. Sen oli tarkotus alkaa kasilta, mut ne alottiki jo ennen puolta kasii, ni meilt jäi alust näkemättä joku reilu vartti. Se kuitenki mitä nähtii, ni oli ihan hienoo kyl. Kovasti on porukka nähny vaivaa ja uhrannu aikaa sen takia. Hieno show on luvassa tiistaina ensi-illassa. Jepujee! Siellä tosiaa meni sitte kymmenee asti ja ennen ku siitä sitte kotiuduttiin. Ei muuta ku nopeesti unta palloon.

Tänää aamulla soi kello 3:30 ja se oli valmistauduttava ja pakattava. Kamat autoon ja suunta kohti Vantaata. Olin kotona joskus varttia vaille seiska. Roudasin kamat sisälle ja lähin sitte töihi. Oli kyl ihan hyvä fiilis, ei siinä mitää. Hyvä päivä ollu, erittäin hyvä.