IRC-Galleria

Hopeiset pilvenriekaleet liukuvat kuun edestä. Tuo valtava auringon peili, joka maasta näyttää niin pieneltä, luo säteitään polvelleni. Ohi ajavan auton valot sokaisevat. Hetken kuluttua ilmestyy lisää pilviä, jotka nälkäisinä lähestyvät kuuta nielaistakseen sen. Harmi, luulin jo, että yöstä tulisi kirkas ja miljoonat tähdet loistaisivat taivaan kaarella häikäisevän upeina. Siinä näky, johon ei koskaan kyllästy. En tosin ole kysynyt alan asiantuntijan mielipidettä asiasta, mutta en halua kokeilla, että kyllästyisinkö. Luonnossa on oma tenhonsa. Se on niin aitoa kaikenmaailman mediahömpötyksen jälkeen. Se on Jumalan ihme, josta voimme oikeutetusti nauttia.