Äiti tuli tänä aamuna herättämään minut huikkaamalla ovensuusta: "Lähdetäänpä hakemaan joulukuusi!" Vähän unenpöpperöisenä innostuin ja sain peräti rahdattua itseni ylös, vaikka olinkin saanut nukkua vasta kymmenisen tuntia.
Laitoin kunnon toppaukset päälle, vaikka ulkona ei ollut kuin -10 astetta, sillä äiti varoitti kylmästä tuulesta. Ja hyvin minä sitten tarkeninkin kerrankin, mutta posket olivat vaarassa paleltua. Toppahousut komeron perältä kaivettujen kumppareitten päälle ja menoksi.
Omasta kuusimetsästä sitä sitten joulupuita lähdettiin etsimään. Tarvitsimme kaksi kuusta, sillä toinen meidän on määrä viedä siskolleni ja hänen miehelleen. Pysähdyimme pari kertaa ja tarkastelimme kuusia tien laidasta. Muutama todella sievä löytyi, mutta niitä oltiin ikävä kyllä käyty hieman nakertelemassa niin, että latva tahtoi olla aika paljas. Lumen peittäessä oksat oli vaikea kauempaa arvioida, oliko siinä neulasia vai ei.
Lopulta vaelsimme ojaa myöten hieman kauemmas tiestä. Melko lähekkäin löytyi kaksi kuusta, jotka olivat kelpoisia meidän kahden silmissä. Jotenkin tuli vähän sellainen olo, kuin muut kuuset olisivat huutaneet: "Miksi nuo, miksi emme me?" tai "Minä täällä kauempana olen vielä kauniimpi! Miksette vaivaudu syvemmälle metsään?". Niinpä ajatuksissani sanoin niille myötätuntoisina: "Sori, no hard feelings. Ehkä ensi jouluna".
Piti kuusia vähän matkaa rahdata autolle, mutta hyvin matka sujui ojaa myöten. Puut vain eivät mahtuneet pakettiauton tavaratilaan kunnolla, joten toinen peräovi oli jätettävä auki. Hyvin kuuset siellä kuitenkin pysyivät, kun ajoimme hiljaa ja toinen ovi piti ne kuitenkin aika hyvin sisällä.
Nyt meillä on siis kaksi kuusiehdokasta pihalla odottamassa, kumpi lähtee kumpaan kotiin. Isi saattaa kyllä tuoda vielä kolmannenkin tullessaan. Saa nähdä, miten käy.
P.S. Luukun nimestä "Joulupuu on varastettu" tulee mieleen hienoja muistoja eräästä espoolaisesta joulukuusesta xD