pyhhyy...suunnitelmat meni viime metreillä paskaks...ei auta ei auta...pakko kehittää jotain uutta...plööh...
se o ainaki varmaa et kotoa pois ja perseet...:P mitäs muutakaan...
toivottavasti ei tuu sotkettua enempää asioita...:P
miksen vois vaan olla kärpänen...
olisin onnellinen ne pari päivää jotka eläisin...saisin lennellä ympäriinsä...
kulkea missä huvittaa...ei paineita...
kaikki olis vaan yksinkertasta ja selvää...ja olisin onnellinen...
kunnes joku lyö minut alas kärpäslätkällä ja vaivun syvään uneen...ei ihmissuhde ongelmia...ei vittumaisia jätkiä joista ei ota jooseppikaan selvää...
sai ku sainki sen vitun kännykän joululahjaks...:P
nytte on taas vähä rauhallisempi olo...
ja numba o muute sama ku ennenkii...
ja kohta o uusvuos...vois vaik vetää perseet...:P ja hukata uurestaan tää kännykkä...:P ei kait...en enää ikinä hukkaa kännykkään juovuspäissäni...:P jätän sen vaik sitte kotio...tai otan jonku vanhan tilalle...mitä mä sitä saatana tähän selitän...paljo auttaaki...mää meen söömään kinkkua...:P
mä vihaan joulua...onks jouluna aina ihan pakko olla kotona...??
ei täälä vaan jaksa olla...tää o niin kaukana kaikesta...täältä ei pääse karkuun...
sit ku ei vittu omista tuota kännykkääkään niin vähän vaikea sitä on soittaa apua...
kaikki vaan huutaa ja haukkuu...sit ku vihroin teen kiltisti ja siivoon niin kaikki unohtaa mun olemassaolon...kukaan ei sano yhtään mitään...
tuli sit verettyä eilen semmosetki lärvit ettei ikinä...
tuli kuulemma huudettua ja itkettyä ja hukattua kännykkä jonnekki nurmoon vittu...
ja tänään aamulla töihin...pää täynnä huutavia oravia ja muutenki niin vitun heikko olo ettei toista...silmät turvonnu umpeen ja kurkku kipee...olipa taas hauska ilta...:P
pää pyörällä,
taas vaihteeksi.
päivä hieman eilistä parempi.
jos vain joku vois kertoo mitä sitä pitäis tehä.
ja kuka sitä pitäis olla.
Tiedän kyllä kenet haluan,
mutta haluaako hän minut on ihan eri asia.
koko päivän olen vain kaivannut.
en saanut mitään aikaiseksi,
vain kaivannut.
Mutta ehkä vielä joskus saan pääni taas selväksi..
ehkä silloin jopa tiedän mitä tehdä...
Elämä sisälläni,
hukkuu ulkopuoliseen pimeyteen.
Se pyrkii kuolemaan,
jättämään kaiken taakseen.
Tuska sisälläni,
ahdistaa minut nurkkaan.
Haluaisin huutaa,
mutten saa suutani auki.
Joka hetki,
vajoan yhä syvemmälle...