IRC-Galleria

Mies on lemmikkieläimenä saavuttanut sellaisen suosion kuin se helposti kesyyntyvänä ja miellyttävänä olentona epäilemättä ansaitseekin. Sillä onkin muihin suosikkeihin kuten kissaan, koiraan tai kultakaloihin verrattuna erinäisiä kiistattomia etuja, joskaan makuasioista ei kannata kiistellä. Eräskin kasvattaja sanoi hiljattain, että hän tämän nykyisen miehensä jälkeen epäilemättä ottaa jälleen miehen lemmikikseen, eikä esimerkiksi hamsteria, jota myös oli ajatellut.

Erityisesti miestä suositellaan yksinäiselle naiselle: mikäpä olisikaan miellyttävämpää kuin töistä kotiin palatessa tavata kotiovellaan iloisesti häntäänsä heiluttava mies? Lapsiperheet sen sijaan harkitkoon moneen kertaan, onko heillä edellytyksiä todella pitää miestä jatkuvasti. Lapset nimittäin saattavat herkästi ärsyttää joitakin mieslajeja, eikä vihainen ja ärsytettynä karjahteleva mies ole lainkaan miellyttävä perheelle enempää kuin naapureillekaan. Sen sijaan hyvin hoidettu, syötetty ja juotettu mies on oikea kaunistus kodille.

Ns. kesämiehen ottamista tulisi välttää. Kesän jälkeen hylätty mies villiintyy ja kyvyttömänä huolehtimaan itsestään se voi jopa olla vahingoksi itselleen ja ympäristölleen. Miehelle kelpaa jokapäiväiseksi ruuaksi oivallisesti tavallinen kotiruoka, joskin vaihtelun vuoksi miestä on hyvä käyttää silloin tällöin varsinaisissa ravintoloissakin. Juomien suhteen mies ei liioin ole nirso. Alkon koko nimikkeistö tulee yleensä kysymykseen. Jotkut ovat saaneet miehensä käyttämään satunnaisesti vettäkin, mikä on jo todella edullista. Mies on heti alkuunsa syytä totuttaa oksentamaan samaan paikkaan, mihin se toimittaa muutkin tarpeensa, siihen se yleensä oppii yhtä helposti kuin kissa. Vahinkojen sattuessa ei ole syytä ankaruuteen, vaan lempeä kärsivällisyys on oikea asenne tuolloin.

Erityistä veroa ei miehen pitämisestä ole säädetty, minkä koiravaihtoehtoa harkitsevat panevat merkille. Mies oppii yleensä helposti koko joukon hauskoja temppuja joita se mielellään yleiseksi hauskuudeksi esittää vieraille illanistujaisissa. Se kertoilee juttuja Pikku-Kallesta ja käyttelee latinankielisiä sitaatteja. Jopa eräät yksilöt hoilottavat venäjänkielisiä laulujakin. Silloin tosin on tietysti kysymyksessä erittäin arvokas ja oppivainen yksilö. Tuollaiset suoritukset täytyy palkita ylimääräisillä herkkupaloilla ja silityksillä, joista miehet erityisesti pitävät. Sen sijaan eräissä lajeissa esiintyvä taipumus kertoilla sota- tai kalajuttuja olisi pyrittävä jo alkuvaiheessa karsimaan lempeän tiukalla ankaruudella.

(lisäys karttsan päiväkirjasta:
Jos mies karkailee,
kokeile aidata piha tai käyttää talutushihnaa.
Useimmat eivät kuitenkaan suostu jälkimmäiseen.
Jos karkailu jatkuu, hanki uusi mies.)

Miehen pito on siis kaiken kaikkiaan vaativa mutta antoisa harrastus. Miehen omanneilla on totta tosiaan loputtomiin hupaisaa mielipiteen vaihtoa toisiaan tavatessaan.

Hienoja iskurepliikkejä sateli, vielä hienommilta ihmisiltä :D

"Sä oot niin mukava, että mä annan sulle lempinimen... Mutta sä oot niin lyhyt, joten mikä ois hyvä... Hobitti!"

"...Tietkö miten kirahvi laitetaan jääkaappiin?"

"Sä ootki fiksumpi ku miltä sä näytät"

"Haluutsä tulla meille kattoo ku mun koira heittää takaperin-voltin?
... Okei, ehkä se oli huono repliikki" :D

Muuta en nyt tähän hätään muistakkaan :D

Vaimo pyysi miestään menemään kioskiin hakemaan tupakkaa. Mies heitti takin päälle ja käveli kioskille vain huomatakseen sen olevan jo kiinni. Hän päätti sen vuoksi mennä läheiseen pubiin käyttämään tupakka-automaattia.

Pubissa hän näki kauniin naisen, jonka kanssa mies alkoi jutella. He ottivat muutaman oluen, yksi asia johti toiseen ja pian he olivatkin naisen asunnolla. "Hauskanpidon" jälkeen mies huomasi, että kellohan oli jo kolme yöllä ja sanoi: "Voi ei, on jo noin myöhä! Vaimoni tappaa minut! Onko sinulla moottoriöljyä?" Nainen antoi miehelle öljyä, jota mies alkoi hieroa käsiinsä ennen kotiinsa menoa.

Miehen vaimo oli odottamassa ovensuulla ja hän oli todella vittuuntunut. "Missä helvetissä sitä ollaan taas oltu?!" vaimo huusi. "No, se on nyt silleen kultaseni. Minä menin kiskalle, kuten pyysit, mutta paikka oli jo kiinni. Niinpä menin pubiin käyttämään tupakka-automaattia. Näin siellä pubissa todella upean typykän ja otimme muutaman paukun. Homma eteni niin, että yhtäkkiä huomasin olevani
typykän asunnolla ja eikun sänkyyn," mies selitti.

"Ai niinkö? Näytäppäs käsiäsi minulle!" vaimo tiuskaisi. Hän näki miehen kädet aivan öljyssä ja sanoi: "Saatanan valehtelija!! Sinä menit taas rassaamaan sitä helvetin ooppeliasi."

Tuli huomattua, ettei keittojuurespussillista kannata laittaa kinkkukiusaukseen.
Ei oo kovin hyviä jotkut lantun palaset sielä... :D

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla on samat kuviot nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,
kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää.

Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset.
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä kohta oonko vainaa?
Silloin Lempisessusi pään polvellesi painaa.

Se katsoo sua rakastaen ja sinä päätät jaksaa
pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostusta varten,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkun tarpeen.

Mutta talvi on kurja, ei siitä koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee; vaikka taivas räntää lykkää
tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla.
Ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.

Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut,
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.

On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama,
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.

Nanossa alkaa olemaan miehen elkeitä pikkuhiljaa...
Tänään meinasi yhdestä pikkukoirasta, basenjista tulla rukkanen, kun heille tuli taas rähinää (kuten aina ennenkin kun on törmätty).
Aikaisemmin Nano on antanu basenjin vaan rähistä, nostanu niskakarvat pystyy ja ollu vaa... Mutta tänään hän päätti ettei jaksa sellasta kohtelua enää, otti basenjin suuhun ja ravisteli oikein kunnolla. VÄitän, että jos emme olisi basenjin omistajan kanssa kerinneet niin aikaisin väliin, ja jos basenjilla ei olisi ollut paksua takkia päällä, se pikkukoira olisi nyt entinen tai päivystävällä eläinlääkärin pöydällä tikattavana....


" mä kävelin Nanon ja jonkun henkilön x jolla 5kk dobberi-pentu eteenpäin, niin xXxX (basenji) tuli omistajansa kans vastaan. Sit sanottii ne vakiot Moit, meinattii pysähtyy juoruumaan, koirat rupes ärisemään, me alettii kattoo mitä koirat tekee, sit xXxX oliki jo Nanon suussa

xXxX on aina rähissy Nanolle, ja pomottanu sitä, näykkiny ja alistany, nyttenki MUN mielestä xXxX alko rähisee, Nano alko rähisee takas, xXxX meinas tulla päälle mut Nano otti sen suuhu ja alko ravistaa et "Piä pääs kiinni perkele!" Sit ne oli siinä xXxX:n omistajan jaloissa, xXxX:n omistaja sai Nanosta kiinni, nosti Nanon ilmaan, Nano pudotti xXxX:n , xXxX hyökkäs Nanon kimppuun, mä irrotin xXxX:n Nanosta

Sit Koirat rauhottu vähä, mä laskin xXxX:n, otin Nanon kiinni, se otti XxX:n ja alko tarkistaa sitä ja mä kyselin miltä näyttää ja käskin tutkimaan et aristaako jotai paikkaa

onneks sillä basenjilla oli paksu takki päällä, muuten se vois olla entinen..."


*kuvan koira ei liity tapahtumiin

Eroomisessa ehkä eniten sattuu joka kerta se, että sä oot jo jonku aikaa perustanu elämäs unelmille ja haaveille ja tulevaisuudensuunnitelmille ja sitten kun se jossain vaiheessa muuttuu pelkäks ahistavaks möykyks nii voi että.
Ja sitte ku se kupla puhkastaan niin siinä sitä sitten hengataan neste sukassa ja mietitää et MIHIS MIE NYT MEEN KO EI OO ENÄÄ SUUNTAA.
Pelkkä oleminenki sattuu ko koko ajan takaraivossa jyskyttää ajatus siitä et "ei miun pidä olla tässä, miun pitäis olla onnelline".
Jos on heikko nii antaa sen ajatuksen musertaa ja stressata, mut jos on vahva nii siitä ammentaa hurjasti voitontahtoo ja energiaa rakentaa asiat alusta ja uudestaa.
Itehän sen loppupeleis valitsee et mihi elämänsä kuljettaa. Nyt on vaa aika sanoo seki äänee:
mä en mahtunu sen elämää ja se halus mielummi sekoilla, nii mitäs mie siinä sitte hengaan saatana.
Jos toine haluu vakaan parisuhteen ja tulevaisuudensuunnitelmia ja rakkautta ja toine vaa pöljäillä ympäri kyliä miettimättä sen enempää tekojensa seurauksia nii SIITÄ VAAN, mie en siihe ala olemaan osallisena ja valitettavasti noidenki halujen yhteensovittaminen on MAHDOTONTA, trust me. Mie oon jo sen verran kahtonu vierestä ko ihmiset pilaa elämänsä et mie en enää suostu siihen.

Mutta siis iha pikkuvinkkeinä teille miespuolisille lukijoille:

MITEN SAAN TUNTEMAAN NAISENI ARVOKKAAKSI?

1) VASTAA PUHELIMEEN
Se että et vastaa kolmeen päivään puhelimeen ja lähetät sen jälkeen kylmästi viestin "terveisiä putkasta" (varsinkin jos nainen on ollut matkustamassa luoksesi nimenomaisena ajankohtana) ei paranna suhdetta millään muotoa. Enkä nyt tarkoita että pitäisi puhua päpättää puhelimessa joka hetki, mutta se että vastaat puhelimeen kehittää luottamusta välillänne; kun vastaat puhelimeen et ole hommailemassa toisen naisen kanssa tai tekemässä mitään muutakaan epäilyttävää.

2) KUN NAINEN PUHUU SINULLE, VASTAA
Se että et ymmärrä lauseiden lopussa esiintyvän kysymysmerkin funktiota ei paranna suhdetta millään muotoa. Nainen raivostuu mikäli ohitat hänen kysymyksensä kylmästi - varsinkin jos kysymykset ovat elintärkeitä. Kysymykset saattavat olla myös piilossa - tällöin ei kysymysmerkkiä käytetä. Nainen olettaa sinun ymmärtävän vihjeen jos hän sen suoraan sanoo (hyvänä esimerkkinä "musta tuntuu että meillä molemmilla ois vähän anteekspyydettävää. ANTEEKS." ja tässä kohtaa hiljeneminen on täysin suolesta) Puhu myös naiselle mikäli tämä tervehtii sinua - mikäli olet kiireessä sano että sinulla on kiire, älä vain katoa.

3) EDELLISEEN LIITTYEN: TEE ITSE ALOITE
Mikäli haluat olla hardcore-poikaystävä ja viedä homman seuraavalle tasolle ja tuntea itsesi ihailluksi tervehdi ITSE ENSIN. Soita OMA-ALOITTEISESTI. Emme oleta sinun lepertelevän puhelimeen siirappisia romantiikkapälinöitä soittaessasi, vaan meille on tärkeintä se että SOITAT (vaikka vain kertoaksesi että olet vessanpöntöllä istumassa ja sinulla oli ylimääräistä aikaa). Se että SINÄ soitat MINULLE merkitsee sitä että SINÄ olet ajatellut MINUA ja MINUN hyvä mieleni merkitsee jotain SINULLE. Yksinkertaista, eikö?

4) KUN LUPAAT JOTAIN PIDÄT MYÖS LUPAUKSESI
Naiselle mikään muu ei merkitse niin paljon kuin lupausten pitäminen. Jos sanot ilmestyväsi kello kuusi niin sinä ilmestyt kello kuusi. Jos et pääse kello kuudeksi, ilmoitat siitä. Me pidämme täsmällisyydestä. Emme arvosta viime tipan peruutuksia. Olemme sitä mieltä, että MIES EI OLE MIES MIKÄLI HÄNEN SANAANSA EI VOI LUOTTAA. Toki myöhässä voi olla ja muutoksia tehdä, mutta näistä on informoitava ajoissa. Se että SINÄ ilmoitat MINULLE ajoissa merkitsee sitä että SINÄ ajattelet MINUA ja MINUN hyvä mieleni merkitsee jotain SINULLE. Syyksi ei kelpaa "mun pitää tehdä yksi juttu" tai "mun pitää käydä yhdessä paikassa", sillä nämä epämääräiset muminat herättävät epäilyksiä. Sano suoraan miksi olet lipsumassa suunnitelmista, asiat helpottuvat niin. Jos nainen kehtaa tämän jälkeen mököttää sinulle ei vika ole sinussa, vaan naisessa - vaihda naista.

5) TEOT MERKITSEVÄT ENEMMÄN KUIN SANAT
Toimiessasi ja tehdessäsi asioita muista että nainen tarkkailee käytöstäsi ja uskoo siihen. Rakkaudentunnustukset ja muut lepertelyt eivät tunnu aidoilta, mikäli käyttäydyt muuten kuin naisten ei olisikaan olemassa. Ja tämä on ihan tutkittu juttu: ihminen uskoo sosiaalisessa kanssakäymisessä n. 95%:sti elekieltä ja sanatonta viestintää ja loput 5 % muodostuu sanallisesta viestistä (miehille: siitä mitä suusta tulee). Eli toisin sanottuna: KÄYTTÄYTYMINEN JA TEKEMINEN ON ENSISIJAISTA, SANOILLA VAIN VAHVISTAT SANOMAASI (eli käänteisesti: PELKILLÄ sanoilla et saa viestiäsi perille). Esimerkki: Mikäli sanot riidan jälkeen haluavasi jatkaa seurusteluaja et kuitenkaan vastaa puhelimeen kolmeen päivään (kts. kohta 1) tulkitaan tämä haluttomuudeksi jatkaa.

6) KUN NAISTA ÄRSYTTÄÄ, ANNA OLLA
Pahin virhe mitä voit tehdä on sanoa, että "sä angstaat ihan liikaa!". Koita ite elää PMS-oireisena vittupäänä ja hymyillä samaan aikaan nii luulen että ette miehet pysty. Ja tämä on täysin tahatonta. Ja onhan sekin nyt saatana selvää, että MIKÄLI ET OSAA KOHDELLA NAISTASI OIKEIN HÄN ÄRSYYNTYY. Eli ts. sanonta "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" pitää täysin paikkansa: jos osaat kohdella naista oikein on hän sinulle mukava vaihdossa. Mikäli itse käyttäydyt jatkuvasti kuin lapsi ei mikään velvota myös meitä naisiakaan käyttäytymään aikuismaisesti. Kun nainen on ärsyyntynyt älä yritä leperrellä, äläkä varsinkaan sano "sä oot niin söpö vihasena!". Paras vaihtoehto olisi sanoa "Kulta siulla näkyy olevan hieman huono hetki, jos haluat puhua asiasta niin mie kyllä kuuntelen" (tämä tietty asettaa sinut alttiiksi tunneryöpsähdykselle, jossa myös sinua saatetaan ruotia. Mikäli kuitenkin olet viisas mies ja ihanteellinen poikaystävä kuuntelet tarkasti mikä naista ärsyttää ja koetat parantaa tapasi). Mikäli nainen ei halua puhua älä ota itseesi - me vain tarvitsemme oman aikamme rauhoittua. Pahin mitä voit tehdä on myös suuttua siitä että nainen suuttui - lapsellista hölynpölyä.

7) ÄLÄ TORJU NAISTA
Mikäli nainen haluaa pussata sinua aamuyön pöppöröisinä tunteina ja vaikka hän muistuttaisi lähinnä Lordia maskeissaan anna hänen pussata sinua (pistä vaikka omat silmät kiinni). Naisen torjuminen tarkoittaa sitä että et enää halua häntä. Ja koska naiset ovat vaikeita ja miehet helppoja alentaa miehen torjunta naisen itsetuntoa huomattavasti - naistenhan kuuluu olla viehkeitä viettelijöitä ja mikäli he epäonnistuvat tehtävässään joutuu koko maailma kadotukseen (varsinkin mikäli päällä on PMS-aika, kts. kohta 6)

Koitin keksiä kymmenen, mutta pääsin vain seitsemään. Minusta suhteellisen helppoja muistisääntöjä, emmehän me naiset ole vaikeita, emmehän?

Pääsääntöisesti avain yhteiseen onneen:
miehet käyttävät päätään, naiset käyttävät sydäntään.
Kun ymmärrämme tämän ymmärrämme myös toisiamme.

EDIT: Ja tämähän tietty toimii toiseenki suuntaan. Meidän naisten pitää ymmärtää että miehet on vähän yksinkertaisiavälillä ja ymmärtää se, että emme voi vaatia liikoja. Ihan ketään aliarvioimatta. Miesten yksinkertaisuus on suloista ja - no niin no - ihailtavaa.

En muista paljoakaan synnyinpaikastani. Siellä oli ahdasta ja pimeää, eivätkä ihmiset koskaan leikkineet kanssamme. Muistan äitini ja hänen pehmeän turkkinsa, mutta hän oli usein sairas ja hyvin laiha. Hänellä oli vain vähän maitoa minulle ja sisaruksilleni. Muistan monien sisaruksieni kuolleen ja kaipaan heitä niin.

Muistan myös päivän, jolloin minut vietiin pois äitini luota. Olin niin surullinen ja peloissani, maitohampaanikin olivat juuri puhjenneet. Minun olisi pitänyt pysyä äitini luona pidempään, mutta hän oli niin sairas. Niin meidät pantiin laatikkoon ja vietiin johonkin outoon paikkaan. Vain me kaksi. Olimme peloissamme ja painauduimme kiinni toisiimme, yksikään ihminen ei silittänyt eikä rakastanut meitä. Niin paljon nähtävää, ääniä ja hajuja! Olemme kaupassa, jossa on paljon erilaisia eläimiä! Jotkut vaakkuvat! Jotkut naukuvat ja toiset piipittävät! Minut on lukittu siskoni kanssa pieneen häkkiin, voin kuulla muiden pentujen ääniä täältä.

Näen ihmisten katselevan minua. Pidän erityisesti "pienistä ihmisistä", lapsista. He näyttävät niin suloisilta ja hauskoilta, ihan kuin he haluaisivat leikkiä kanssani! Kaikki päivät vietämme pienessä häkissämme, joskus ilkeät ihmiset lyövät ikkunaan pelotellakseen meitä. Silloin tällöin meidät viedään ulos ihmisten nähtäväksi. Jotkut ovat helliä mutta toiset satuttavat meitä. Saamme aina kuulla "Ne on niin söpöjä! Tahdon tuollaisen!", mutta koskaan emme pääse kenenkään mukaan.

Siskoni kuoli viime yönä, kun kauppa oli pimeänä. Painoin pääni hänen pehmeälle turkilleen ja tunsin elämän jättävän hänen pienen, laihan ruumiinsa. Olin kuullut ihmisten sanovan, että hän oli sairas ja minutkin pitäisi myydä alennushintaan, että pääsisivät minusta äkkiä eroon. Luulen pehmeän ininäni olleen ainoa (ääni), joka suri häntä kun hänen ruumiinsa aamulla otettiin pois häkistä ja heitettiin roskikseen.

Tänään tuli perhe ja osti minut! Voi onnen päivää! He ovat todella mukava perhe ja he todella, todella halusivat minut! He olivat ostaneet kupin ja ruokaa minulle ja perheen tyttö piti minua hellästi sylissään. Rakastan häntä niin paljon! Tytön äiti ja isä kehuvat minua suloiseksi ja hyväksi pennuksi! Minut nimetään Angeliksi (Enkeliksi). Rakastan nuolla uusia ihmisiäni! Perhe pitää minusta hyvää huolta, he ovat helliä ja rakastavat minua. Hellävaroen he opettavat minulle oikean ja väärän, antavat hyvää ruokaa ja paljon rakkautta. Haluan ainoastaan miellyttää näitä ihania ihmisiä! Rakastan pikku tyttöä ja pidän leikkimisestä hänen kanssaan!

Tänään kävin eläinlääkärillä. Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain pari rokotusta, mutta paras ystäväni, pikku tyttö piti minua hellästi ja sanoi sen olevan OK. Niinpä rentouduin. Eläinlääkäri varmaankin sanoi surullisia sanoja rakkaalle perheelleni, koska he näyttivät kamalan onnettomilta. Kuulin vakavasta lonkkaviasta ja jotain sydämestäni... Kuulin eläinlääkärin sanovan jotain "epämääräisistä kasvattajista" ja siitä, että vanhempiani ei varmaankaan oltu kuvattu. En ymmärtänyt eläinlääkärin puheita, ainoastaan sen, että minua koskee nähdä perheeni näin surullisena. Mutta he silti rakastavat minua ja minäkin rakastan heitä hyvin paljon!

Olen nyt kuusi kuukautta vanha. Siinä missä useimmat muut pennut ovat vankkoja ja riehakkaita, minuun sattuu kauheasti jo pelkkä liikkuminenkin. Kipu ei koskaan hellitä. Minuun sattuu leikkiä ja juosta rakkaan pikku-tyttöni kanssa ja minun on myös vaikea hengittää. Yritän parhaani ollakseni se vahva pentu, mikä minun pitäisi olla, mutta se on niin vaikeaa. Sydämeni särkyy kun näen pikku-tytön niin surullisena ja kuulen Äidin ja Isän sanovan: "nyt on varmaankin aika". Useita kertoja olen käynyt eläinlääkärillä, eivätkä uutiset ole koskaan hyviä. Aina puhutaan synnynnäisistä ongelmista. Haluan vain tuntea lämpimän auringonpaisteen, leikkiä ja helliä perhettäni. Viime yö oli pahin. Kipu on nyt ainainen olotilani, juominenkin koskee.

Yritän nousta, mutta voin ainoastaan inistä kivusta. Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki ovat niin surullisia, enkä tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän aina olla hyvä ja rakastettava, mitä olen tehnyt väärin? Voi kun tämä kipu vain menisi pois! Kunpa vain pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet. Yritän nuolla hänen kättään, mutta voin vain valittaa kivusta.

Eläinlääkärin pöytä on kovin kylmä. Minua niin pelottaa. Ihmiset kaikki halaavat minua ja itkevät pehmeään turkkiini. Voin tuntea heidän rakkautensa ja surunsa. Onnistun nuolemaan pehmeästi heidän käsiään. Eläinlääkärikään ei näytä niin pelottavalta tänään. Hän on hellä ja aavistan jonkinlaista helpotusta kivulleni.

Pikku-tyttö pitää minua pehmeästi ja kiitän häntä kaikesta antamastaan rakkaudesta. Tunnen pienen piston etujalassani. Kipu alkaa hellittää ja tunnen rauhan laskeutuvan ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi hänen kättään. Oloni muuttuu nyt unenomaiseksi ja näen äitini ja sisarukseni kaukaisessa vehreässä paikassa. He kertovat minulle ettei siellä ole kipua, ainoastaan rauhaa ja onnellisuutta. Jätän hyvästit perheelleni ainoalla tuntemallani tavalla, pienellä hännän heilautuksella (ja hellällä kuonon tökkäisyllä). Olin toivonut viettäväni monta vuotta heidän kanssaan, mutta niin vain ei ollut tarkoitettu. "Nähkääs", sanoi eläinlääkäri: ”eläinkaupasta ostetut pennut eivät tule kunnon kasvattajilta". Kipu poistuu nyt ja tiedän, että tulee kulumaan monta vuotta kunnes näen rakkaan perheeni uudelleen.

(Tätä tarinaa saa julkaista ja levittää toivoen, että se pysäyttää moraalittomat kasvattajat ja ne jotka kasvattavat pentuja vain rahan eikä rodun parantamisen vuoksi. Copyright 1999 J. Ellis)