Oletko tullut ajatelleeksi, että juuri näinä hetkinä on aika jättää lopulliset hyvästit paljolle sitä minkä kanssa olemme eläneet sitten viimeisen hankien sulamisen?
Et. Haista paska.
Mutta kuka muu osaa laskea, että ehkä puolet kaikesta elävästä kuolee kohta.
En halaa puita, mutta tulipa ensimmäistä kertaa mieleen, että aivan kohta jätän taas kerran, ties kuinka monetta kertaa, hyvästit paljolle elämälle jonka päällä olen kävellyt, olen kitkenyt, läiskinyt ohi, kuunnellut tuulen huminaa lepikoissa, kaislikoissa, niityllä.
Ehkä syksy on oivaa aikaa surra myös hukkaan heitettyä ymmärrystä kaiken elämän tärkeydestä.
Jääkää hyvästi kesätuulet tuoksuineen joita ei kohta enää ole, eikä hyönteisten pörinää.