Tunnoton oot, sulle käy kuka vaan, eikä kukaan pysty sua satuttamaan.
Olin päättänyt unohtaa ja antaa elämän viedä eteenpäin. Kaikki näytti hyvältä, kunnes tulit eteeni. Kuiskit korvaani sanat jotka halusin niin kovasti joskus kuulla. Kosketit hellästi kaulaa, suutelit, suutelit uudestaan pehmeillä huulillasi, juuri niin kuin tiesit minun pitävän. Pidit kädestäni kiinni kun matkasimme ylöspäin. Perillä emme meinanneet ehtiä riisua vaatteitamme ennenkuin jo olimme yhtä. Tiesit mitä tehdä, tiesin mitä tehdä. Niin oli tarkoitettu, silloin joskus. Seuraavana päivänä hymyilit kauniisti ja silmäsi loistivat. Samana iltana hyppäsit junaan joka ei tuo sua koskaan takaisin.