IRC-Galleria

Lapset, lapset. Se on jo vuosi 2010. 1980-luvulla syntyneet ovat jo auttamattomasti ohittaneet teinivuotensa. 1970-luvulla syntyneiden keski-ikäistyminen on hienosti käynnistynyt. 1990-luvulla syntyneetkin alkavat jo olemaan ihmisiä. 2000-lukua käty jo ensimmäinen vuosikymmen. 9172, 8114, 1003. Muuten vain nelinumeroisia lukuja vailla yhteyttä mihinkään kronologiaan.



Kohta yksi: syntymäpäivä

Niin niin, minä olen vanha. Mutta sainpahan leivänpaahtimen.



Kohta kaksi: joulu

Kanta-Hämeen alueella. Suomalainen jouluruoka panostaa enemmän määrään kuin makuihin. Mari on yllättävän nirso suklaan suhteen.

Jouluaattona olimme Takajärvellä enon mökillä. Minä kairasin jäähän reijän - en niinkään tarpeesta, kunhan kairasin. Mari ja Esko tekivät saman. Kairaaminen on hauskaa. Söimme riispuurua ja pelasimme ristiseiskaa. Korttipelit kaiken kaikkiaan hallitsivat joululomaa. Sain lahjaksi mm. kirjoja (jei!), levyjä (jei!) ja DVD-elokuvan (jei!). Myös vedenkeitin ja aterinlaatikko tupsahtivat kontista, johan tässä niin kohti omaa kotia ollaan menossa.



Kohta kolme: uusivuosi

Päijät-Hämeen alueella. Ikä ja kammo ilotulitteita kohtaan ovat suoraan verrannollisia. Punaviini ja perunalastut ruokkivat nälkäisen kulkijan.

Olimme jälleen Nävereillä Nastolassa. Oijkein mainiota, elokuvia ja yleistä höpsötystä. Hein naapureilla oli paljon paukkuja, hallitsemattomasti poukkoilevia paukkuja. Aika kammottavaa. Valvoimme pidempään kuin ikinä uutena vuotena olen valvonut, heräämisen jälkeen Twilight-elokuva pakkosyötöllä. Ei ollut haitaksi vaikka veitsellä uhaten näytettiinkin, se on ihan jees elokuva. Ruokkii kylläkin käsitystä, että kulmakuppiloista tuttu "jurrinen tuijotus alta kulmain"-iskutekniikka tuottaa tulosta. Min puolestani tarina olisi ollut eheä päättyessään siinä vaiheessa kun Edward Kalpea ja Bella saapuvat yhdessä onnellisina koululle, jättäen mukavasti asioita auki. Mutta no, katsoi sen loppuunkin. Ihan jees, kuten Riikka sanoi: "Ei se nii huono oo kuin väitetään."



Kohta neljä: häät

Marin serkku Kirsi astui avioon ranskalaisen hurmurin Henryn... ei kun Davidin kanssa, ja me olimme paikan päällä asiaa ihmettelemässä. Koskaan aiemmin kumpaakaan tavannut, oli se vähän omituista onnea toivotella. Aika jees pileet, ei mitään erityisempää ohjelmaa, sainpahan tanssittaa kaunista tyttöäni<3 Se oli kivaa, huojua musiikin tahdissa, enhän minä tanssia osaa, mutta silti ^_^ Ruoka oli hyvin lihaisaa. Tunnen oloni saastaiseksi. Liveorkesteri oli kyllä mainio, soittivat PMMP:n Rusketusraidat (kun Mari kuiskas minulle: "Ruskikset", minä ihmettelin että mitkä roskikset) ja olivat muutenkin sympaattisia. Vaan olisi sieltä aiemminkin lähteä voinut, puoliltaöin poistuimme vaatettautumaan, ja sitten ajomatka Järvenpäästä Nastolaan. Oikopäätä nukkumaan, oltiin jo siis sunnuntain eli tämän päivän puolella, ja huomenna alkaa taas työt.
Ne oli nätit häät, hääpari oli nätti.

No niin, huomenna siis töihin. TJ 180, päiväraha nousi eeppisiin lukemiiin.

EDIT: Marin serkku Sari, morsiamen sisko, on mainio bilehile :D