IRC-Galleria

"- Riehaannuit taaskin, rampa piru! Sinua pitäisi iskeä patakoukulla päähän, ettet pelottelisi meitä ja mummia!
- Minuako sinä . . . omaa taataasi . . . tuolla tavoin?
- Sinua! vastasi poika uljaasti.
- Mutta voiko omasta taatasta käyttää . . . tuollaisia sanoja?
- Mitä sinä sitten pauhaat?
- Onpa siinä pentu! Pantelei Prokofjevitš katsoi hämmästyneesti kaikkiin silitellen partaansa. - Sinulta, vanha kanttura, hän on kuullut mokomia sanoja! Sinä se opetat häntä!
- Kuka tässä opettaa! Yhtä hillitönhän hän on kuin sinä ja oma isänsä! puolustautui Iljinitšna vihaisesti.
Natalja nousi ja läimäytti Mišatkaa toruen:
- Et saa ruveta puhumaan tuolla tavoin taatalle! Et saa!
Mišatka alkoi parkua ja painoi päänsä Grigorin polviin. Mutta Pantelei Prokofjevitš, joka oli rajattomasti kiintynyt poikansa lapsiin, nousi pöydästä ja pyyhkimättä parralleen valuvia kyyneliään huudahti iloisesti:
- Griška! Poikani! Lahja äidillesi! Muori lausui totuuden sanan! Meidän! Melehovien verta! Oikea luonne paljastuu aina! Tuo poika se uskaltaa puhua kenelle tahansa! Oma vunukkani! Kultapoika! Tässä, iske vanhaa hölmöä millä vain! Vedä häntä parrasta! Ja siepattuaan Mišatkan Grigorin sylistä ukko kohotti hänet korkealle päänsä yläpuolelle."

Mihail Šolohov: Hiljaa virtaa Don.<3