IRC-Galleria

Tottakai näitä pitää komentaa, eihän kukkokaan käskemättä laula.

T: Onpa hiljasta.
M: Nii.. ehkä jossain on tapahtunu..
T: Hippo-kisat!
M: ..ydinvoimalaräjähdys.

"Darling, you´re the punishment for all my former sins

I let love in, I let love in."

Nick Cave on ihana, makoisan tummanpuhuva tämä Let Love In -albumi<3

Mitä lautapeleihin tulee, tammi ja mylly ovat mitä hienoimpia keksintöjä, nyt Eskon kanssa niissä toisistamme mittaa ottaneet. On se sisarusten välinen kilpailu sellainen hieno asia tässä maailmassa.

Pih, aika kuluu nopeasti ja hitaasti, ressaa.

Tee hyvät teot ja rukoilu salassa, ei julkisesti ihailun toivossa (Matt. 6:1-6)

Susia, susia kaikki. Terävät hampaat, keltaiset silmät. Susia, susia kaikki.

Jonosta jonoon, suuri hinta.

"- Puhumme eri asioista, Jossarian vastasi liioitellun kyllästyneesti. - Sinä puhut ilmavoimien suhteesta jalkaväkeen, minä puhun minun suhteestani eversti Cathcartiin. Sinä puhut sodan voittamisesta, minä puhun sodan voittamisesta ja henkiin jäämisestä.
- Juuri niin, Clevinger tiuskaisi. - Ja kumman sinä luulet olevan tärkeämpää?
- Kenelle? Jossarian antoi takaisin. - Avaa silmäsi, Clevinger. Sille joka on kuollut ei merkitse tipan tippaa kuka sodan voittaa.
Clevinger oli hetken hiljaa aivan kuin olisi saanut korvapuustin. - Onneksi olkoon! hän huudahti katkerana ja hänen huuliaan ympäröi ahtaana renkaana ohut kireä maidonvalkea juova. - En tiedä mikä muu asenne voisi olla vihollisen kannalta tuon parempi.
- Vihollinen, Jossarian vastasi punnitun täsmällisesti, - on jokainen joka yrittää saada sinut tapetuksi, saman tekevää millä puolella hän on, ja tämä koskee myös eversti Cathcartia."

Joseph Hellerin Me sotasankareita nyt sitten luen, en tämän englanninkielistä painosta käsiini saanut. Ei tää suomennos nyt aina ihan voittokulkue ole.. Mut Hellerin kirjat on kyl ihanan absurdeja :D

Epäorgaaninen kuolema.

Laskussa: kirjailijat, jotka kirjoittavat kirjoista, kirjailijoista, kirjallisuudesta ja ihmisistä, jotka ovat korostuneen kiinnostuneita kirjoista. Todella sisäänpäin lämpenevää ja yllätyksetöntä, kuin hautausmaalle sijoittuva kauhuelokuva - paitsi että tuolla kauhuelokuvalla olisi paremmat mahdollisuudet kohtuulliseen viihdearvoon.
Ja sitten haja-ajatus: jos olisin kirjailija ja kirjoittaisin näin, olisin kirjailija, joka kirjoittaa kirjailijoista, jotka kirjoittavat kirjailijoista, eli kirjoittaisin itsestäni, ja rikkoisin näkökulmaani vastaan. Voin tosin vedota siihen, että en ole kirjailija (eikä minusta koskaan sellaista tulisikaan, ellen jostain saisi aimo annosta pitkäjänteisyyttä), ja kritiikkini koskee lähinnä fiktiivistä kirjallisuutta.

[Älä lue jos meinaat lukea Rikoksen ja rangaistuksen, sisältää juonipaljastuksia.]

"He molemmat, Svidrigailov ja Akilleus, tarkastelivat toisiaan muutaman hetken vaiti. Vihdoin Akilleuksesta alkoi tuntua järjestyshäiriöltä, että henkilö, joka ei ollut humalassa, seisoi hänen edessään kolmen askelen päässä, tuijotti suoraan eikä puhunut mitään.
- Mite, mite te täällä tahtoa? hän sanoi vieläkään liikkumatta ja muuttamatta asentoa.
- En mitään, veikkoseni, terve! vastasi Svidrigailov.
- Täällä ei ole paikka.
- Veikkoseni, minä matkustan vieraisiin maihin.
- Vieraisiin maihin?
- Amerikkaan.
- Amerikkaan?
Svidrigailov otti revolverin esiin ja viritti hanan. Akilleus kohautti kulmakarvojaan.
- Mite te, mite teke, tässä ei olla pilan paikka!
- Minkä vuoksi tässä ei olisi paikka?
- Ei olla tässä se paikka.
- No, veikkoseni, yhdentekevää. Paikka on hyvä. Jos sinulta aletaan kysellä niin vastaa että hän matkusti Amerikkaan.
Hän asetti revolverin piipun oikealle ohimolleen.
- Ei tässä saa, tässä ei olla paikka! hätääntyi Akilleus ja hänen silmänä pyöristyivät yhä enemmän.
Svidrigailov painoi liipaisinta."

Puuh, luettu toistamiseen Dostojevskin Rikos & rangaistus. Ei tuo Karamazoveja voita.