Jaa että oliko komiaa? Of course it fuckin' was! Linkin Park veti keikkansa yllättävän rokisti ja, oh, mitkä nostalgiafiilikset niihin nuorempiin teinivuosiin kun "Crawling" ja muut ihastuttavat hittiviisut kuuli livenä. Jos joku 18-25 vuotias väittää, ettei nuorena ole koskaan kuunnellut ja digannut Linkin Parkia, niin NE VALEHTELEE. Työntäkää sormi niitten nenään ja potkaskaa polvitaipeeseen.
Puolentoista tunnin venaaminen Metallicaan, selvissäpäiten. Pelkkää seisomista ja kävelemistä puoli kahdesta asti ilman hetkenkään istumataukoja, joten siinä kahdeksan maissa alko kyllä jo tuntumaan; jalat oli paskana, alaselkä jomotti, kurkkua poltti liiasta tupakoimisesta ja verkkopaita hiosti. 'tallican keikka oli kyllä suurta lääkettä kaikkiin vaivoihin - eka on manannut yli tunnin ja "Battery" kun räjähti käyntiin, niin kaikki muu unohtu ja sitten se olikin yhtä huutamista ja nyrkinlyömistä ja pään heilutusta ja tanssimista ja taputusta ja MUSIIKILLISTA ORGASMIA. Enkä ole edes fani, joten toi kertoo aika paljon siitä kuinka vaikuttava niitten show oli. Ilotulitteita ja pyrotekniikka, HELL YEAH!
Ja nyt kotona. Kantapäät on vieläkin kipeät ja jonkun tarttis tulla hieromaan mun niskoja. Anyone? Please? Pretty please? *huge pathetic puppy eyes*