Kolmen kuukauden hiljaisuus, eikä vieläkään mitään järkevää sanottavaa...
69 päivää Halloweeniin. Jo kesäkuussa keksin keneksi pukeudun, sitten Essi sanoi että sillä olisi hahmo idea, ja että jos suostuisin pukeutumaan sen hahmon siskoksi, niin saataisiin pieni teema asujemme välille. Tämä "sisko" oli juuri se keneksi olin ajatellutkin pukeutuvani, joten tämä pukupähkäily sujui yllättävän kivuttomasti.
Yöt pimenee entisestään ja lähestyvä syysmasennus nakertaa jossain aivojen ahdistuneessa sopukassa. Säästin rahaa ja tilasin läppärin, jota ajattelin lähinnä käyttää kirjoittamiseen, ainakin näin aluksi. Jos kerrankin saisi jotain kunnollista, loppuun asti vietyä aikaiseksi.
Tarvitsen manaajan karkottamaan päästäni nämä biisit, jotka olen kuullut liian monta kertaa töissä:
Jukka Poika - Mielihyvää
Petri Nygård - Selvä päivä
Poju - Poika (saunoo)
Siinä varmaan kolme pahinta. Jos joku saa pyyhittyä noiden kappaleiden sanat muististani niin, etten aina nolaa itseäni alkaessani tiedostamattomasti laulamaan mukana kun ne jossain soi, niin palkkioksi lupaan pullon punkkua (ehkä kaksikin).
On jotenkin niin helvetin tunkkainen olo että tekisi mieli kokeilla nestedieettiä, mutta silloin ei saisi kahvia käyttää enkä oikein tiedä, että miten pärjäisin yhtäkään työvuoroa ilman. Näkee sitten mihin tämä mun pähkäilyni johtaa.
Supernatural palaa ruutuun 23.9. Tiedän, että tulen taas joka jakson katsomaan, mutta jotenkin ei innosta yhtään uuden kauden valmistuminen, kun kuudeskin oli niin äärettömän paska. Olisivat vain lopettaneet siihen viidenteen, niin mullekin olisi jäänyt hyvä jälkimaku suuhun koko sarjasta.
Aamu puoli viiden kirjoittelut...