IRC-Galleria

Understanding Hipsters: An Undercover Operation


Tämä avasi silmäni. Mä olen miettinyt, siis tosissani pohtinut ja tuuminut ja koittanut analysoida ideaa tämän ulkonäön takana jonka ensimmäisenä näin yhdellä Disco Ensemblen jätkistä jonkin lehtiartikkelin yhteydessä. Typerä tukka ja maailman rumin villapaita ja ne viikset, voi luoja, ne viikset jotka jälkeenpäin kummitteli mun painajaisissa. Päättelin sillä olevan jonkin sortin julkisuuden stressin mukanaan tuoma tilapäinen mielenhäiriö, ja yritin unohtaa rumuuden jonka näin värillisenä painettuna.

Sitten näitä alkoi näkymään Porin katukuvassa. Viiksiä. Joka puolella. Naamakarvoitus ja rumat hiukset ilmestyivät kaikille näille, joitten tiedän ennen olleen risafarkkuisia, takkutukkaisia "taiteilijasieluja". Ekan kerran näin tän ilmiön livenä Baarikaapissa, kun istuttiiin kaveriporukalla loosissa ja jonkun tuttuja ilmestyi siihen neljä kappaletta, kaikilla ne vitun viikset. Humalatilassani puhkesin niin hillittömään kuolen-kylkiluut-murtuu-en-saa-henkeä-nauruun, että jouduin poistumaan pöydästä useaksi minuutiksi rauhoittamaan itseäni, enkä senkään jälkeen voinut palata enää takaisin koska aina kun vilkasin sitä nelikkoa aloin uudestaan nauramaan.

Nyt ihan tosissaan - Lopetatte sen toistenne kopioinnin, keksitte jotain omaa ja ajatte ne vitun typerät viiksenne pois, koska onpa niiden taustalla olevinaan mitä tahansa maailmankatsomustanne kuvastavaa ideologiaa, niin ne on silti ihan vitun naurettavat, ja älyttömän idioottimaisen näköiset kun teillä on KAIKILLA samanlaiset.


(Eikö olisi hienoa, jos mäkin joskus lakkaisin valittamasta kaikesta ja kaikista ja antaisin vain olla? Kenties.)

Day 19 - A song from your favorite album




Read about it in here.

Rob: "What came first, the music or the misery? People worry about kids playing with guns, or watching violent videos, that some sort of culture of violence will take them over. Nobody worries about kids listening to thousands, literally thousands of songs about heartbreak, rejection, pain, misery and loss. Did I listen to pop music because I was miserable? Or was I miserable because I listened to pop music?"


When I was younger I dreamed of owning a record store, like Rob did, spending my days surrounded by shelfuls of music and people who knew their shit, people whom I could have animated conversations with about things that mattered.

21st century killed many of my dreams, and in my depression I settle on watching movies that tell about times I didn't have the chance to be a part of.

I lose myself in celluloid pictures of past, bury myself so deep that I don't notice this time scurrying by. There's not much to see in here, so I don't feel too bad about it, but sometimes my view of reality seems so fucked up I wonder what the hell I'm doing with myself.

Day 18 - A song that you wish you heard on the radio

Day 17 - A song that you hear often on the radio




Enkä edes pidä biisistä, prkl.

Day 16 - A song that you used to love but now hate




Tykkäsin, koska tässä oli mielestäni nätit sanat ja rakastan Lumikuningatar elokuvaa.
Kun Within Temptationia alettiin soittamaan toistolla joka tuutista, niin Sharonin ääni onnistui lopulta aiheuttamaan vaan päänsäryn; toi muija ei muuta osaa kuin laulaa korkealta, joka biisin samalla tavalla. Ja nyt kun olen viimein videonkin nähnyt, niin toi ainainen käsien pyörittely ottaa mua tosissaan päähän. Vittu joo, olet goottikeiju. Liidä pois, kiitos.

Day 15 - A song that describes you

Day 14 - A song that no one would expect you to love




There's absolutely no rational reason why I like Christian Walz's music. None whatsoever. I just... do.

Flunssan kourissa kotona, joten sain viimeinkin aikaiseksi listata loput levyni muusikoiden.net sivustolle. Feeling accomplished ^^

Defoni: What She Heard