IRC-Galleria

Day 26 - A song that you can play on an instrument




See, the thing is, I'm so fucking un-talented musically that it isn't even funny. I can't play a single thing, I have absolutely no singing voice, and the most I can do is make a lot of random 'doo-dee-doo' noises. So, one day my bigbrother said: "I'll teach you the world's easiest thing on guitar, something even you can manage." Therefore, I know how to play the first twelve seconds of this epic song. Yay me.

Day 25 - A song that makes you laugh




I'm planning on marrying this song. You're all invited to the ceremony.

Day 24 - A song that you want to play at your funeral




I tried so hard not to make this list to be all about AFI. But c'mon guys, four songs? I think that's relatively few considering how fucking much I love this band. I mean, probably 50% out of all the music I spend my time listening to is made by these guys, so give me some slack, okay?

Day 22 - A song that you listen to when you're sad

Day 20 - A song that you listen to when you're angry




Ohmigod, Brian's voice is so golden in this one. He truly sounds like he really hoped someone special to go through a horrible, painful death while he watched, afterwards lighting the person on fire so he could roast marshmallows.

(Oh wait, maybe that was just me....)

This is a cover, the original is done by Archive. I like both versions, but personally prefer Placebo's 'cause I feel their anger to be more believable.

Understanding Hipsters: An Undercover Operation


Tämä avasi silmäni. Mä olen miettinyt, siis tosissani pohtinut ja tuuminut ja koittanut analysoida ideaa tämän ulkonäön takana jonka ensimmäisenä näin yhdellä Disco Ensemblen jätkistä jonkin lehtiartikkelin yhteydessä. Typerä tukka ja maailman rumin villapaita ja ne viikset, voi luoja, ne viikset jotka jälkeenpäin kummitteli mun painajaisissa. Päättelin sillä olevan jonkin sortin julkisuuden stressin mukanaan tuoma tilapäinen mielenhäiriö, ja yritin unohtaa rumuuden jonka näin värillisenä painettuna.

Sitten näitä alkoi näkymään Porin katukuvassa. Viiksiä. Joka puolella. Naamakarvoitus ja rumat hiukset ilmestyivät kaikille näille, joitten tiedän ennen olleen risafarkkuisia, takkutukkaisia "taiteilijasieluja". Ekan kerran näin tän ilmiön livenä Baarikaapissa, kun istuttiiin kaveriporukalla loosissa ja jonkun tuttuja ilmestyi siihen neljä kappaletta, kaikilla ne vitun viikset. Humalatilassani puhkesin niin hillittömään kuolen-kylkiluut-murtuu-en-saa-henkeä-nauruun, että jouduin poistumaan pöydästä useaksi minuutiksi rauhoittamaan itseäni, enkä senkään jälkeen voinut palata enää takaisin koska aina kun vilkasin sitä nelikkoa aloin uudestaan nauramaan.

Nyt ihan tosissaan - Lopetatte sen toistenne kopioinnin, keksitte jotain omaa ja ajatte ne vitun typerät viiksenne pois, koska onpa niiden taustalla olevinaan mitä tahansa maailmankatsomustanne kuvastavaa ideologiaa, niin ne on silti ihan vitun naurettavat, ja älyttömän idioottimaisen näköiset kun teillä on KAIKILLA samanlaiset.


(Eikö olisi hienoa, jos mäkin joskus lakkaisin valittamasta kaikesta ja kaikista ja antaisin vain olla? Kenties.)

Day 19 - A song from your favorite album




Read about it in here.

Rob: "What came first, the music or the misery? People worry about kids playing with guns, or watching violent videos, that some sort of culture of violence will take them over. Nobody worries about kids listening to thousands, literally thousands of songs about heartbreak, rejection, pain, misery and loss. Did I listen to pop music because I was miserable? Or was I miserable because I listened to pop music?"


When I was younger I dreamed of owning a record store, like Rob did, spending my days surrounded by shelfuls of music and people who knew their shit, people whom I could have animated conversations with about things that mattered.

21st century killed many of my dreams, and in my depression I settle on watching movies that tell about times I didn't have the chance to be a part of.

I lose myself in celluloid pictures of past, bury myself so deep that I don't notice this time scurrying by. There's not much to see in here, so I don't feel too bad about it, but sometimes my view of reality seems so fucked up I wonder what the hell I'm doing with myself.