IRC-Galleria

Tuli juteltua mesessä viime yönä monta tuntia, ja nyt väsyttää. Pari keskusteluista oli hämmentäviä, ainaki tapaus, kun puolituttu tuntee henkilön menneisyydestäni että nykyisyydestäni. Ja taas uusi ihminen, jolla ei ole arvostusta menneisyyttä kohtaan. Ehkä kaikki tapaukset ovatkin oikeassa: ehkä olin nuori ja tyhmä, enkä ajatellut omaa parastani. Mutta ei hätää: enää en itke.

On niin mukava kuulla, et ihmiset on/ on ollut huolissaan musta. Ei niin ollut sitä aiempina vuosina. Kaljoilla mun lähellä oli ihmisiä, joita pystyin varauksetta kutsumaan ystäviksi. En ollut pelkästään hätäpaalu.

Se oli kasvunpaikka, ei pelkästään mulle, vaan monelle muullekin. Oli hyviä aikoja, samoin kuin huonoja. Mutta aika kultaa muistot. Olisipa se totta tapaus X:ssä.

Nyt mun pitäisi olla virallisesti aikuinen, tai ainakin parin viikon päästä, jolloin en ole enää "teen".

Kaikkea tätä saattelen sanoilla: arvostakaa ystäviänne. Ne eivät ole olemassa turhaan. Tämän ymmärsin jälleen kerran viime yönä.

Ja nyt on aika... lähtä potkimaan Polusta *grins*--->