Täällä ollaan taas vuokatissa, ja tylsää riittää silmänkantamattomiin.
En ees tiiä, mitä aatella. Päässä pyörii miljoona kysymystä ja ajatusta, jotka kietoutuvat yhdeksi tuskaisen voimakkaaksi virraksi, josta ei pysty erottamaan yhtä ajatusta kerrallaan.
Tuli tossa lauantaina semmonen hulppean radikaali ajatus, että tukka pois. Siis kirjaimellisesti. Aattelin et vois pätkästä pois, ei sillä tee enää oikeen mitään, on vaan eessä ja rasittava hoitaa. En tiiä, en vaan jaksa oikeen mitään. Murehdin kaikkea, ja päätä rupeaa särkemään. Joudun vetämään nyt tonnisia särkylääkkeitä ku ei enää kuussataset auta... Ei ne kolmiolääkkeitä oo, mutta jo muutamalla semmosella voi saada hengen itseltään pois, tai ainaki viipyä aika kauan tajuttomana...
Äh, ootan vaan että vkonloppu tulis ku eräs kaverini tulee (toivottavasti) moikkaamaan mua tänne... hihi :)
Mut mut, pakko ruveta säätään jotain... :P