IRC-Galleria

En voi millään mä tajuu vieläkään
Miten jokin sut mun luota pois voi viedäkkää
Mutta silti pää pysyy yhä tyynenä
Päätäni käännän, pidän pääni väkisin tyynyssä
Jos kaikki sillon olis menny toisin
Vielä tänäkin päivänä kotiin ruusui sulle toisin
Aamukahvit vieressäsi joka aamu joisin
Kun vaan takas ajassa vaa palata voisin
Miten elämä voi multa kaiken pois ottaa
Tää julma maailma alkaa pikkuhiljaa jo pelottaa
Mitä seuraavaks verottaa ja mikä saa jäädä
Se on kohtalo, joka sen saa päättää
Olit oikeessa jo alusta lähtien,
Että olet yksi tyttö vain joukossa tähtien
Silti uskoo halusin, toisin ystävääni
Että kulkisit mun rinnallani läpi loppuelämäni

kertosäe:
Yksin ilman sua nyt joudun mä silmäni sulkeen
Yksin pimees yössä, unen satamassa kulkeen
Et enää tuu vastaan, taikka kulje mun kanssani
Luonani oot enää kauneimmassa unelmassani
Yksin ilman sua nyt joudun mä silmäni sulkeen
Yksin pimees yössä, unen satamassa kulkeen
Et enää tuu vastaan, taikka kulje mun kanssani
Tuu mua vastaan, lupaan: kuljen sun kanssasi

Kaikki sillon ennen oli kuin kaunista satua
Tarinaa lumottua, en menneisyyttä aio katua
Jos sut takaisin saisin en sua enää sanoillani satuttas
Pois lähti, vois vaan luulla et sua alko kaduttaan
Et halunnutkaan elämääsi elää mun kanssa
Ilman sua on yksinäinen kulkuri hukassa
Joskus joku tuo sut mieleen, sun jokanen sanas on muistoihini tatuoitunut
Muistan kauniin hymys, se tarttu mun mieleen
Jos toivomuksen saisin, haluisin sut mun viereen
Koko elämämme voitais alottaa alusta
Mutta enhän mistään saa ees sitä yhtä toivomusta
Silti joka päivä rukoilen, et saisin takas sut
Etkö ymmärrä, että mä oon suhun rakastunu
Kun en tajua, ettet oo todellista enää
Enää et mun vierestä herää, enää mun unelmissa elät

kertosäe

Kävelen aamuyöstä sinne järven rantaan
Minne meidän yhteiset muistot takas kantaa
Siellähän kaikki alko ja sinne kaikki päätty
Koko maailmani aluks kääntyi ja sitten tosta noin vaan pysähty
Nostan pienen kiven maasta ja heitän sen veteen
Ja samas nään miten hahmos piirtyy mun eteen
Katson horisonttiin, aurinko alkaa paistaa
Nousee metsän takaa, tuoksut nenässä taas haistan
Kaivan päiväkirjan tekstit esiin, joita skriivailin
Vaikka tein ne puoliunes, niissä on paljon viisastaki
Paljon tärkeetä, kun paremmin perehtyy
Paljon totuuksii elämästä, nyt kysyy mikä vois erehtyy
Kohtalo saa näyttää, että näenkö sut jo huomenna
Kuolema saa niittää satoo näin nuorena
Suljen silmät, pinnan alle vajoo pää
Laineet tuudittaa mut uneen, susta kaunista unta nään